Me tarvitsisimme aikaa tuijotella seiniin, aikaa tarkkailla, aikaa hukkua kysymykseen, aikaa eksyä ongelmaan, aikaa kokeilla vikateitä, ja aikaa olla nielaisematta ensimmäistä vastausta ja jatkaa etsimistä. Tarvitsisimme aikaa olla ajattelematta ja aikaa antaa ajatusten nousta itsestään esiin. Mitkään luovan ajattelun työpajat ja koulutusviikonloput eivät tule meitä pelastamaan, sillä aivojen syviä prosesseja ei voi ohjata, kiirehtiä tai pakottaa. Ilman tällaista luovaa aikaa me vain mittaamme, tilastoimme, tulostamme ja nyhjäämme lähtökuopissa.
Teksti on katkelma hesarin jutusta Seiniin tuijottelun jalo taito. Teksti löytyy kokonaisuudessaan Hesarin sivuilta.
Eikö vain pidäkin paikkaansa? Joskus ratkaisut vaikeisiinkiin ongelmiin löytyy juuri silloin, kun ajatus saa kulkea vapaasti. Itse tiedän jo sen, että parhaat ideat syntyvät lenkkipolulla. Harmi, että tallustan lenkkipolkuja vain harvakseltaan. Miksi? Tiedänhän itsekin olevani luovimmillani juuri silloin. Jostain syystä mielummin ammennan valmiita vastauksia, kuljen samoja kaavamaisia polkujani ja myönnän, nyhjään lähtökuopissa.
Jos tänään lupaisin itselleni, että minulla on lupa vain olla. Lupa rikkoa rutiineita. Lupa päästää aivoni vapaalle. Antaa aivojen levätä ja prosessoida asiat omalla tavallaan. Kuka tietää, mitä siitä syntyy.
