Se on taas se aika vuodesta, kun meillä rukataan tulevan lukuvuoden aikatauluja.Olen aiemminkin sivuuttanut tässä blogissa aihetta liikunta ja aikataulutus. Kahden harrastavan koululaisen äitinä ajan löytäminen liikuntaa on oikeasti haastavaa. Asumme sen verran isossa kaupungissa, että välimatkojen vuoksi lapset eivät pysty kulkemaan harrastuksiinsa yksin. Töissä, kaupassa sekä kirjastossa on käytävä ja kotityöt on tehtävä päivästä ja viikosta toiseen. Jos on yksi auto ja 8 lasten harrastuskertaa viikossa, ajanpuute ei ole tekoselitys, se on totuus!
 |
| Tämän kerran kuvat ovat tyttöjen ottamia kesäkuvia.. |
Tässä on ratkaisuja, jotka minä olen kehittänyt ongelmaan:
1. Suunnittele ja priorisoi! Kun lapsi on harrastuksessa käytä aika suunnitellusti.
Jo sunnuntaina pyrin miettimään, mitä viikon aikana pitäisi tehdä ja milloin. Pyrin priorisoimaan asiat ja tietoisesti löytämään ainakin kaksi liikunta kertaa/viikko. En siis käytä aikaani edestakasajoon, vaan kun lapsi on harrastuksissa, käyn kaupassa/kirjastossa/postissa/salilla/lenkillä. Yritin myös usein saada siellä päin asustavia ystäviä lenkille. Näin hoidin kavereiden tapaamisen ja lenkkeilyn.
2. Omaa aikaa!
Liikunta on minulle omaa aikaa. Lenkkeily, pyöräily töistä tai salille, on parasta aikaa päästää ajatukset valloilleen. Sinne jäävät päivän harmit ja kiukut ja kotiin palaa hyvän tuulinen nainen, joka oikein odottaa pääsevänsä kotiin perheensä luo.
3. Hyötyliikunta
Tämä on ollut vaikeinta, sillä minun on hankala mieltää puutarhatöitä tai siivousta liikunnaksi, vaikka hiki usein tuleekin, mutta hyötyliikunta on liikuntaa siinä kuin salilla tai lenkillä käyminenkin. Kävelen siis aina kuin voin, lasken puutarhatyöt liikunnaksi, samoin kun lasten kanssa liikkumisen ja ulkona pelailun.
3. Kimppakyydit
Vihdoin saimme aikaa porukan, joka vuoronperään kuljettaa lapset harrastuksiin. Aivan mahtavaa ja varmasti tämän vuoden pelastus. Vapauttaa meillä kolme viikkoa, jei!! Ehtii ehkä jumppiinkin.
4. Kaikkeen ei voi revetä
Kaikkeen ei pysty, joten jos töissä on kiireinen viikko, olen yksin vastuussa kuljetuksista, vanhemmat tarvitsevat apua tai tulee muita päällekäisiä projekteja, en välttämättä pääse liikkumaan niin usein kuin haluan. Se kuuluu elämää ja ensi viikolla uudestaan. Maailma ei kaadu siihen, jos en pääse joka viikko 4-6 kertaa liikkumaan.
Kun nämä pettävät, hoen "Kohta minua ei enää huolita, joten aikaansa kutakin" ; "Hyvien harrastusten vuoksi lapset pysyvät poissa pahoilta teiltä." kuin mantraa.
Näillä eväillä mennään tänäkin vuonna ja aika näyttää pärjätäänkö näillä vai tarvitaanko lisää keinoja ja ratkaisuja.
