Reissusta kohti joululomaa

Suomi on oikeasti täynnä elämyksiä ja ihmeellisyyksiä. Kävin Saariselällä ja se avasi jälleen silmäni  luontomme kauneudelle. Lunta ei ollut ihan valtavasti, mutta kyllä rinteeseen ja hiihtämään pääsi hyvin. Parasta kyllä meidän aikuistenkin mielestä oli pulkkamäki. Saariselällä pulkkamäki ei olekaan mikään vaatimaton, vaan matkaa taitaa olla toista kilometriä. Kyllä siinä tietää kiivenneensä, kun mäen pari kertaa kiipeää ja laskee!

Oli todella kiva hetkeksi heittää työ- ja kotikiireet nurkkaan ja keskittyä ulkoiluun ja ihmisten kanssa seurusteluun. Liikuntaa tulikin kiitettävästi, lähes 6 h muutamalle päivälle! Kun palasin kotiin niin olin kuin uusi ihminen. Mietin pitkään, että milloin viimeksi olen ollut näin onnellinen. En muistanut. Ennen reissua olin saattanut työasianikin siihen pisteeseen, että palattuani minulla ei ollut mitään akuuttia hoidettavana. Pitkästä aikaa saan viettää pitkän ja rentouttavan joululoman ilman huolen häivää.

Tänä vuonna en muutenkaan ottanut stressiä joulun ajasta. Meidän koululaisemme kertoivat mitä haluavat tehdä ja pitkälti niiden toiveiden mukaan on menty. Lahjaostokset kävin tekemässä jo marraskuun puolella, niin niistäkään ei koitunut mitään harmia. Olen siis oikeasti valmis joululomalle.

 

Vuosien aikana olen huomannut muutaman asian joulusta.Minulle joulu on  enemmän tunnelma ja mielentila kuin jotain pysyvää ja konkreettista. Siisti koti on ihana, muttei välttämättömyys. Ruoat saa kaupastakin ja ne valmistan, joihin oikeasti on aikaa. Odotuksia on hyvä olla, mutta niiden toteutuminen on arpapeliä. Olen huomannut, kun itsellä on hyvä ja rento mieli, niin kaikki sujuu helpommin. Joka vuosi en pyrikään tekemään samoja asioita. Joinain vuonna muistan naapureita, toisena laitan joulukortteja jne. Pyhät sujuvat, kun mennään fiiliksen mukaan.

 

Tavoittelen siis mielummin hyvää ja rentoa olotilaa. Imen itseeni lasten joulumieltä ja käytän lasten joulumieltä säälimättömästi hyväksi. Tonttuina lapset tekevät vaikka mitä mukavaa mm. siivoavat kylppärin, keittiön ja huoneensa. Puhumattakaan miten salakavalasti roskatkin menevät roskikseen. Joulunaika on täynnä taikaa, josta minäkin saan osani, jos osaan virittäytyä oikeaan mielentilaan. Nyt olen ja oikein odotan, että pääsen nauttimaan perheestäni, kiireettömistä päivistä, ulkoilusta ja joulunalus tunnelmista!

 

Vaikka olenkin ihan jouluntunnelmissa, ei liikunta ole mihinkään jäänyt. Eilen kävin lenkillä, joskin lyhyellä, kun tiet olivat ihan jäässä. Samoin olen käynyt pari kertaa jumpassa, joten raiteilla on pysytty. Vielä viikonloppunakin ajattelin käydä ainakin parissa jumpassa ja salilla. Sitten sali jää parin päivän joulutauolle, mutta palaan ruotuun jo ennen uutta vuotta.  

Kohti joulua

Kylläpäs tässä vilahti aikaa sitten viime kirjoituksen. Sain jonkin ihmeellisen flowtilan töiden osalta ja kuukauden ajan kaikki vapaa-aika meni töiden kanssa. Olen ollut siihen erittäin tyytyväinen, sillä kuten olen joskus maininnut, työni ei ole oman mukavuusalueeni sisällä. Rakastan työtäni, mutta se vaatii minulta päivittäin todella paljon ja välillä tuntuu todellakin takkuavan.

 

 

Viime viikon olin sitten lapissa työmatkalla ja siitä vähän lisää ensi kerralla. Matka oli kuitenkin oikein antoisa ja irrotti ajatukset työstäni. Sanalla sanoen rentouduin! Nyt elämä näyttää hymyilevän. Joulu tulee kovaa kyytiä, mutta antaa tulla vain. Täällä alkaa kaikki olla valmista. Tänään leivottiin ja koristeltiin pipareita. Nämä on niitä perinteitä, joita rakastan ja joita tytötkin odottavat vuosi vuoden jälkeen.

 

Liikutakaan ei ole jäänyt. Toki tauteja on ollut taas välissä, enkä ole päässyt 10 viikko tuntiin liikuntaa, mutta 4-8 tuntia on kuitenkin tullut joka viikko. Olen oikein tyytyväinen saavutuksiini. Toisaalta meinaa käydä niin, että kun yritän pitää liikkunnasta huolta, niin syöminen meinaa jäädä toiseksi. Tämä tasapainoittelu on ollut aika vaikeaa, mutta vielä tuntuu siltä, että suunta on sinne minne pitääkin. 

 

Eikä liikuntaa tai syömisiä unohdeta joulunakaan. Toki meinaan syödä suklaata ja jouluherkkuja ihan luvan kanssa, mutta en meinaa ottaa itselleni lisää pudotettavaa. Toivottavasti muutkin olette säästyneet joulustressiltä ja nautitte tästä tunnelmallisesta ajasta! 

Elämäntaparemontin eteneminen

Tästä se taas alkaa. Flunssa on podettu ja levon jälkeen sitä on taas intoa täynnä. Kävin eilen ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan bodybalancessa. En uskaltanut lähteä repimään vielä flunssan jäljiltä, mutta kyllä se levon jälkeen hyvältä ja tehokkaalta tuntui sekin.

Jokin aika sitten kirjoitin siitä, kuinka pitää motivaatio yllä syksyn kurjissa keleissä ja mielialassa. Ne todellakin ovat toimineet. Olosuhteita tai vuodenaikaa ei voi syyttää liikkumattomuudesta. Olen sopinut treffejä salille ja lenkille. Ne ovat pitäneet ja lenkille/salille on lähdetty, oli sää tai olotila mikä tahansa. Joten, jos syksy saa sinut pysymään sisällä, niin kipinkapin lenkkitreffejä sopimaan :)

 

Syömisetkin ovat hyvällä tolalla. Olen kovasti yrittänyt ottaa oppia virheistäni ja kuunnella itseäni. Jos joku asia saa voimaan huonosti, pyrin sitä välttämään. Olen nimittäin miettinyt sitä, etten varmasti tule loppuelämääni viettämään tiukasti kaloreita laskien. En siis aio sitä tehdä nytkään.

Tiedän, että syömisissäni olisi petrattavaa mm annoskoossa sekä välipaloissa ja aion petrata niissä. Tarkkailen kyllä syömistäni ja pyrin valitsemaan terveellisempiä ruokia, mutta yritän ennemmin kuulostella, milloin syöminen riittää, kuin orjallisesti laskea paljonko saan syödä. Tämä siksi, että minua meinaa stressata tämä jatkuva ”epäonnistuminen” eli painon pysyminen paikallaan.

 

Tarkoitus oli kuitenkin päästä sopusointuisempaan elämään ja tällä hetkellä kuitenkin mietin jatkuvasti, miksi elämä on niin kiireistä ja stressaavaa. Miksi en ehdi ajatella viikon ruokalistaa? Miksi en pysty valmistamaan vain terveellistä ruokaa? Kuinka saisin nukuttua enemmän? Nyt siis pistän stopin tälle stressaamiselle ja keskityn tähän hetkeen.

 

Olen onnistunut liikunnassa. En mahda sairastumisille mitään. Syömisessä täytyy vain kuulostella itseään, eikä syödä siksi, kun sitä tarjotaan. Fyysinen olotilani on hyvä ja jaksan liikkua ja oikein hinkuan liikkeelle. Siitä pitää olla ylpeä! Olemme myös perheenä käyneet kävelyllä ja retkillä. Postauksen kuvatkin on parin viikon takaa meidän iltakävelyltä. Epäonnistumiset siis syrjään ja iloitaan onnistumisesta, niistä pienistäkin.

Harmaata, harmaata

Synkkää ja harmaata syksyä kaikille! Elo on ollut kyllä juuri niin kuin sääkin. Ei ole oikein ollut intoa tai energiaa kirjoitella. Haluaisin kuitenkin tämän olevan pääasiassa hyvän mielen paikka, mutta toisaalta elämään kuuluvat kaikenlaiset sävyt.

kuva weheartit

Syksy on tunteikasta aikaa ja hirvittävän usein mielen valtaa melankolia. Minun on vaikea hyväksyä, että joskus elämässä on myös harmaampia sävyjä, mutta kun on yrittänyt asian ymmärtää huomaan, että tällainen melankolinen aika on oikeastaan aika voimaannuttavaa.

Joskus täytyy osata surra. Joskus täytyy olla aikaa käydä läpi myös ne vaikeatkin asiat. Sen jälkeen on taas aika nousta ja jatkaa iloisemmissa merkeissä. Yleensä suru on tarkoittanut syömistä ja itsesäälissä piehtaroimista, mutta se ei ole johtanut kuin huonoon oloon ja soimaavaan omatuntoon. Tänä syksynä onkin ollut niin, että suru on saanut tulla ja se on surtu. En ole sortunut syömään, enkä jättänyt lenkkejä väliin.  Olen enemmän vain halunnut olla yksikseni omien ajatusteni kanssa ja sen myös saanut.

kuva weheartit

 

 Yksi asia on johtanut toiseen ja olen jouduin vastakkain ajatuksen kanssa, siitä riitänkö minä. Koko syksyn on ollut olo, etten riitä. En voinut jatkaa lasten harrastusta, koska en jaksanut. En ole saanut töissä niin paljon aikaan kuin olisin halunnut. En ole ollut kummoinen äiti, enkä ystävä, vielä vähemmän vaimo.  Kaikkien vatvomistenkin jälkeen päädyin tulokseen, että riitän. Yritin liikaa ja jos vielä olisin jatkanut, en olisi selvinnyt vaan uupunut. Silloin kun harrastukset alkavat sanella muutakin elämää, niin on aika hypätä pois. Nyt kun yksi suurin ajan viejä on poissa tieltä, on minusta kiinni mihin aikani käytän ja millainen ihminen minusta tästä eteenpäin tulee.

kuva weheartit

Salini on valmistunut, hyviä lenkkeilysäitä on kosolti edessä ja aikaa on vaikka kuinka. Mikäs tässä on enää valittaessa. Sateen jälkeen paistaa aina aurinko.

Päivän ajatus

Positiivareiden aamun aamiainen on tuonut minulle jo vuosia iloa. Kuten on ollut jo monesti puhetta rakastan ajatelmia ja mietelauseita. Tämä on ollut helppo tapa aloittaa päivänsä mietteillä ja hyvillä ajatuksilla. Joskus asiat kolahtavat omalle kohdalle, kuten tänään.

Don't wish it was easier, wish you were better.

Don't wish for less problems, wish for more skills.

Don't wish for less challenges, wish for more wisdom.
-Jim Rohn

  

Eikö se ole juuri näin? Ei elämän kuulu olla helppoa, mutta meidän pitäisi yrittää jatkuvasti  kehittyä ihmisinä. Meidän täytyy kehittää itsellemme keinot selvitä elämän haasteista, eikä olettaa, että toiset mukautuvat meidän tahtoomme.

Itselleni toivon viisautta kohdata elämän haasteet. Mitä sinä toivot?

 

Vanhan loppu on uuden alku

Viikonloppuna teimme suuren päätöksen. Päätimme vähentää lastemme harrastuksia. Päätös oli tosi suuri ja lähti minusta, silti suru valtaa mielen. Puhuimme tyttöjen kanssa ja koska he eivät vastustaneet, jäi mieleeni kummittelemaan ajatus, että jospa he tekivätkin sen vain minun vuokseni. Halusivatko he ylipäätään harrastaa, vai pakotinko minä? Mutta ei, kyllä se oli tyttöjen oma päätös, sillä itse olisin jo syksyllä ollut valmis luopumaan taitoluistelusta. Ehkä aika vain oli kypsä tälle päätökselle.

Eihän harrastukset loppuneet täysin, mutta vähenevät radikaalisti. Vaikka olen todella surullinen, niin olen myös helpottunut. Taitoluistelu on harrastuksena hyvä, mutta vaativa. Se on todellakin koko perheen harrastus ja yksin on todella vaikea saada aikatauluja sopimaan. Aikaisempina vuosina meillä on ollut kuskausapua, mutta tänä vuonna ei ollut ketään, joiden kanssa olisimme voineet vuorotella. Elämä kävi vain liian raskaaksi ja silloin on aika puhaltaa peli poikki.

Lähde

Myönnän, että minua pelottaa valtavasti, mitä tapahtuu, kun tytöllämme ei olekaan kuin kerran viikossa harrastus. Jääkö hän sohvan pohjalle? Keksiikö hän itselleen lisää harrastuksia?  Onko hänellä vielä kavereita, kun aiemmin ei ole paljoa ollut kavereille aikaa? Silti pelosta huolimatta uskon, että tyttömme löytää, mitä haluaa tehdä, eikä jää sohvan pohjalle makaamaan.

Ehkä tämä on meidän perheellekin uusi alku ja meillä on enemmän aikaa toisillemme ja harrastaa yhdessä. Harrastusten tulee antaa lisää voimaa, ei imeä vähäisiä voimavaroja. Vaikka nyt koenkin luopumisen tuskaa, niin uskon, että löydämme uuden suunnan ja jos emme, niin ainahan me pääsemme takaisin.  

Tavoitteita osa 1

Nyt on kunnon syyspäivä. Vettä tihuuttaa taivaalta ja tuulee kunnolla. Saatiinpa tänne ensimmäiset räntäsateetkin. Höyryävän teekupin ääressä sopii nautiskella syyspäivästä sisällä. Illalla sitten pukeudutaan säähän sopivasti ja kipaistaan lenkille.

Viime viikon liikunnat osuivat aika nappiin. Jouduin vähän keventämään suunnitelmiani, sillä flunssa ei ota parantuakseen ja tämä viikko näkyy menevän samalla kaavalla. Ehkä loppuviikosta yritän juosta jonkun lenkin.

Nyt olen viimein päässyt sellaiseen olotilaan, että sitä on päästävä liikkumaan tai iskee levottomuus. Jos ei muuta ehdi tekemään, niin lattialla sitten venytellään.  Nyt sitten tahtoisin hiukan tavoitteellisempaa harjoittelua.

 

Tavoitteena on olla ensi kesänä kunnossa, enkä puhu nyt rantakunnosta ;). Haluaisin ensi vuonna  hyppiä normaalisti pelkäämättä, että jokin paikka hajoaisi. Hienoa olisi myös se, jos pystyisi tekemään juoksupyrähdyksiä. Juu-u näin pienet ovat liikunnalliset tavoitteet. Toteutuakseen vaaditaan kuitenkin kehitystä kaikilla liikunnan osa-alueilla, mutta ennen kaikkea lihaskuntoa pitämään selkää ja niveliä kunnossa.

Minulla oli tällaiset suunnitelman mielessä

Syys-marraskuu peruskuntokausi, jolloin juostaan ja venytellään paljon. Lihaskuntoa lähinnä ylläpidetään. Marraskuun lopusta tammikuun loppuun lihaskuntokausi, jolloin pääpaino olisi salilla ja aerobista lähinnä ohjattujen jumppien muodossa. Helmikuusta kevääseen tehtäisiin lihaskuntoa ja ”lajiomaista” liikuntaa, eli hyppyjä ja pyrähdyksiä enemmän.  

Peruskuntokausi on selvä 3-4 kertaa viikossa lenkki ja salia 1-2x, jossa käyn koko kropan läpi. Tarkempi suunnitelma siitä eteenpäin on vielä tekeillä ja täytyy vähän miettiä mitä lihaskuntokaudelta haluan.

Nyt kuitenkin pakkaan kamppeeni ja valmistaudun illan lenkkiin :)

Suunnitelmia, suunnitelmia

Maanantaina oli aika lunastaa lupaukset. Viime viikko meni taas vähän mönkään, kun iski ikävä flunssa. Eilen kuitenkin kävin lenkillä, vaikka satoi. Oikeastaan oli tosi ihanaa, kun ei tuullut, eikä sadekaan ollut kylmää. Ensi kerrallakin ulos vain, vaikka mitä tulee taivaalta. Aina voi positiivisesti yllättyä.

Alla on viikon suunnitelma. Pitkälti mennään lenkkeillen tämä viikko. On se vaan ihan eri tilanne lähteä viikkoon, kun tietää, mitä tekee

 

Ma pitkä lenkki kävellen

Ti  venyttelyä

Ke lenkki kävellen (Sali?)

To vapaa (Sali?)

Pe pitkä lenkki juosten ja kävellen

La Sali

Su Lenkki tai Sali

Näyttää aika köyhältä, mutta olen niin buukattu harrastuksiin vientien kanssa, etten yksinkertaisesti ehdi salille. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että ehdin töihin sen verran ajoissa, että voisin käydä salilla aamusta ennen töiden alkua. Pitääkin jo illalla muistaa pakata salikamppeet mukaan.

 

 

Kuvat ovat muutaman vuoden takaa reissulta. Pitkästä aikaa mietiskelin tehtyjä reissuja ja on ne vaan kokemuksia. En yhtään ihmettele, että ihmiset rakastavat matkustamista. Me matkustamme aika harvakseltaan, kun koko perheen vieminen reissuun on aika tyyristä, mutta toisaalta jokainen reissu on ollut suuri elämys. Meidän ainoa ulkomaan reissu tehtiin n. kolme vuotta sitten. Siitä lähtien olen säästänyt rahaa uuteen reissuun ja pian on säästössä niin paljon, että pääsemme tekemään toisen ulkomaan matkamme. Sitä odotellessa, reipasta viikkoa!

Kuinka sinnittelen läpi syksyn

Nyt kun syksy vääjäämättä saapuu, lähenee se synkkä ja alakuloinen ajanjakso, joka houkuttaa käpertymään peiton alle, sen sijaan että lähtisi reippailemaan. Onkin taas aika miettiä, kuinka liikunnan saa pysyvästi omaan elämään. Minulle käy usein niin, että syksyllä saan kunnon kipinän liikkua, rakastan kirpakoita säitä, raikkaita ilmoja ja punaisia poskia. Se ilo kuitenkin jää, kun päivä lyhenee ja taivaasta vihmoo vettä. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin sinnitellä koko kurjan ajan yli.




Kaikki kuvat lemppari tsemppaussivustolta reasonstobefit

Omat keinoni tulevat tässä.

Suunnittelu. Joudumme joka tapauksessa suunnittelemaan viikko-ohjelman (siinä kuulkaas pyyhitään tuskan hikeä ja toivottomuuden kyyneliä useasti), johon sisältyy kauppa-, kirjasto-, harrastus- (myös meidän aikuisten) ja muut käynnit. Tämä on havaittu ehdottomaksi edellytykseksi, sillä muuten päivät vain kuluvat ja aina löytyy muuta tekemistä.

Kaverit. Sovi lenkki-, Sali- tai jumppatreffit. Aikaa tuntuu aina järjestyvän, kun joku pyytää seuraksi.

 

Tavoitteet. Tätä mietin pitkään, mutta kyllä, ilman tavoitteita voi olla vaikea jatkaa. Minulla tavoitteena on 10h liikuntasaldon täyttyminen (voi vielä jäädä tavoittamattomiin, mutta jahka tuo sali tuohon lähelle aukeaa, niin uskon täyttyvän), parempi olo/jaksaminen, fyysinen väsyminen, joka johtaa parempiin yöuniin ja tietenkin painon pudotus.

Oma aika. Olen yrittänyt kääntää asian niin päin, että se jokaisen äidin toivoma oma aika olisikin aktiivista. Ajatushan on olla itsensä kanssa, kuulla omat ajatuksensa ja nauttia omasta ajasta. Tähän pyrin liikkumalla. Kävely/juoksulenkit luonnossa ovat mitä otollisinta tähän, puhumattakaan pyöräilystä uimahallille. Uinnin ja saunonnan jälkeen on varmasti akut ladattu ja olo rentoutunut.

 

Monipuolisuus. Minulle ominaisinta on varmasti käydä salilla ja lenkillä, mutta suoraan sanottuna kyllästyn helposti. En varmasti jaksa pumpata samoja liikkeitä tai käydä samoissa jumpissa viikosta toiseen. Ehei, tämä tahtoo erilaisia asioita mahdollisimman paljon. Niinpä innolla kokeilen kaikkea uutta ja viikko-ohjelmani vaihtuu usein. Täälläpäin Suomea ei ole paljoa tarjontaa, joten usein joudun tyytymään vanhoihin lajeihin, mutta vaihtelen niitä vuoden aikojen tai mielialan mukaan. Tänä syksynä aion kuitenkin tavoitteellistaa harjoitteluani, jolloin lihaskuntoa, aerobista ja lihashuoltoa tulisi säännöllisesti eikä kausittain.

Sitkeys ja päättäväisyys. Tässä maailmassa ei mikään tule ilmaiseksi. Jos haluat jotain, sen eteen on tehtävä töitä. Jos haluat parantaa elämänlaatuasi, nostat sen takamuksesi sieltä sohvalta ja lähdet liikkumaan. Jos taas tahdot helpon elämän, jatka entiseen malliin. Tämä asia on yksinkertainen. Minä tahdon aktiivisen elämän, jossa olen tyytyväinen itseeni, joten tänä syksynä lähdetään liikkumaan, satoi tai paistoi.

Tsemppiä! Enää ei ole paluuta sohvaperunaksi. Ensi kesä siintää jo mielessä ;)

Itsestään selvien asioiden postaus

Olen hyvin ailahtelevainen. Voin lehahtaa seitsemänteen taivaaseen hetkessä ja toisena jo pudota korkealta takaisin maanpinnalle. Voin iloita jokaisesta pienestä ötökästä ja onnen murusesta, mutta seuraavana hetkenä nähdä vain huonosti hoidettuja asioita. Niin ja puhumattakaan päivistä, jolloin saan tehtyä aivan valtavasti ja energiaa on, vaikka muille jakaa, kun taas toisina päivinä pelkästään sängystä nouseminen käy työstä. 

Viimeisin seikka on se, joka eniten häiritsee. Nyt viimeisen lomanviikon kunniaksi keksin itsestään selvän syyn. Uni! Vaikka meillä on jo koululaisia, niin ei se uni ole edelleenkään itseisarvo, joskin huomattavan usein unen vähyyteen vaikutan itse. Iltaihmisenä niin mielelläni valvoisin pidempään, mutta se kostautuu aamuisin ja pitää minut päivisin tehottomana.

Minäkin alan pikkuhiljaa kääntymään sen ajatuksen puoleen, että uni on erittäin tärkeää. Harmi vain, että kuulun niihin ihmisiin, joille ei 8 h unta riitä, vaan tarvitaan vähintään 10 h. Siitä voi laskea, että aika aikaisin täytyisi unille mennä, enkä nii-in millään malttaisi. Ehkä se kuitenkin kantaa hedelmää, sillä olen kyllästynyt tähän jatkuvaan väsymykseen ja saamattomaan oloon. Täytyy nyt syksyllä antaa itselleen lupa mennä ajoissa nukkumaan, kun sitä unta ei paljoa tarvitse hakea. 

Ja jos vielä loppuun jatkan itsestään selvyyksillä, niin se tosiaan on niin että jos joku näistä kolmesta; liikunta, syöminen ja uni ei ole kunnossa, muitakin on vaikea pitää yllä. Tämä lienee yksi syy, miksi en millään meinaa saada painoa putoamaan. Ei nimittäin ole liikaa energiaa miettiä syömisiään. Ihminen on kokonaisuus ja osiensa summa :)

Ei ole helppoa

Mistä tietää koulujen alkaneen? Siitä, että lapset aloittavat sairastelun. Eikä se tietenkään siihen rajoitu, vaan tarttuu meihin aikuisiinkiin. Tämä kiloprojekti on ollut kyllä todella takkuista. On vain yksittäisiä päiviä, jolloin toimii sekä liikunta, että syöminen. Se itselleni mainittakoon, että onneksi ainakin toinen on aina onnistunut. Muutenhan tässä olisi lisää karistettavaa. Onneksi suunta on alaspäin, vaikkakin hitaasti, sillä muuten alkaisi varmasti ahdistaa.

Pitäisi varmasti laskea hetken aikaa kaloreita, sillä uskallan väittää, että syömäni ruoka on varsin terveellistä. Olen myös laskenut jatkuvasti annoskokoja, mutta en vieläkään riittävästi. Täytyy myös tarkistaa hedelmien syönti. Niitä tahdon napsia aina makeannälkään, joka tuntuu iskevän harva se tunti.

Lähde

Olen kuitenkin saanut suhteellisen rauhassa keskittyä tähän projektiin, kun olen vain kotosalla ollut. Kyläilyt tuntuvat usein olevan se kompastuskivi, kun en millään ilkeä olla ottamatta sitä pullaa tai keksiä, jota on tarjolla. Toisaalta meidän lapset kyllä osaavat sen homman, joten isännät tuskin edes huomaisivat, vaikken mitään ottaisi.

Lähde

Jatketaan tätä projektia, sillä suunta on kuitenkin oikea, olo on hyvä, eikä tästä ole tullut elämää suurempaa kysymystä. Liikunnan pitäminen ohjelmassa lienee vaikeinta, kun lasten harjoitusajat tulivat, eikä meillä ole yhtään vapaapäivää viikossa. Lapsilla yksistään on 13 harjoituskertaa viikossa. Saattaa siis olla, että ennen marraskuuta, ei paljoa pääse salilla käymään. Koitan kuitenkin hyödyntää nämä harrastusajat ja käydä ainakin lenkillä. Ei tässä onneksi ole montaa kuukautta jäljellä. Tämä taistelu on tarkoitettu voitettavaksi ja kuten tuossa yllä on sanottukin, täytyy vain taistella kovemmin.

Kohti lomaa

Loma lähestyy ja olo alkaa käydä malttamattomaksi. Hiukan tässä on haikeuttakin matkassa, kun lasten loma lähetyy loppua ja me jätämme "lasten"maailman ja siirrymme koululaisten vanhemmiksi. Kuinka se aika näin on mennyt? Ei tässä kuitenkaan surkeuteen ole syytä, vaan nautitaan uudesta elämänvaiheesta ja lisääntyneestä itsenäisyydestä. Tätähän tässä on vuosikymmen odotettu.

 

 

Kävimme viikonloppuna retkeilemässä. Se on meidän perheen uusin harrastus, mistä jokainen on tykännyt. Otamme eväät matkaan ja suuntaamme yleensä jonnekin järven rannalle nauttimaan päivästä. Kävimme yleisurheilukentällä vähän juoksemassa, hyppimässä ja heittelemässä. Urheiltuamme riittävästi menimme vielä uimaan. On se ihanaa, kun meillä on tällainen mahdollisuus. Voidaan vain lähteä urheilemaan, eikä edes maksa mitään. Yllättävän vähän siellä oli porukkaa, vaikka sää suosi. Hopihopi porukat kentälle urheilemaan :)!

 

Annoin tyttöjen kuvata ja kyllä lasten kuvakulma on niin ihana. Täytyy useamminkin antaa, sillä siitä näkee ihan toisenlaisen maailman. Heillä ei ole estoja tai oletuksia, miltä pitää kuvan näyttää. Täytyy yrittää itsekin pyrkiä siihen, että avaa mielensä, eikä sulje mieltään ennakko-oletusten mukaan.

 

Kävin pitkästä aikaa puntarilla ja otin lähtölukemat ylös. 58.1 kg on se, josta lähdetään liikkeelle. Olin kyllä hiukan yllättynyt, sillä liikunnan määrä on valehtelematta triplaantunut, mutta paino on hiukan noussut. Nyt siis painon kimppuun. Perusperiaatteina elämänmuutos, eli mihinkään kikkakolmosiin tai pikadieetteihin en ole lähdössä. Sen verran ehkä teen, että lasken alkuun kalorit, jotta voin todentaa, etten saa liikaa kaloreita, mutta että kuitenkin saan riittävästi. Ehkä pystyn tunnustelemaan myös sitä, millä kalorimäärällä pärjään ja missä alkaa tuntua huonolta.

  

Viime viikon urheilut menivät pitkälti samalla sapluunalla kuin edellisetkin. Kaksi salia, kaksi pyöräilypäivää ja lenkkipäivä. Lisäksi urheilukentällä kevyttä hyppelyä, juoksua ja heittelyä.

 

Eipä tässä muuta, kun kohti lomaa ja niitä uusia salitossuja!

Missä mennään?

Katselin tuossa vanhoja tekstejä ja huomasin, että olin vuosi sitten kesälomalla päättänyt aloittaa elämäntaparemontin. Tästä on kuin onkin tarkalleen vuosi siitä kun aloitin.

Missä nyt ollaan? Liikunta kuuluu elämään. Vielä se koetinkivi, eli syksy lasten harrastuksineen, on edessä, mutta olen luottavainen, että jostain me se aika liikkumiseen kaivetaan. Mielessä siintää jo suurehkoja tavoitteita, mutta katsotaan ensin kuinka syksy lähtee liikkeelle ja mitenkä saadaan sovitettua aikataulut, ennen kuin rupean suuria suunnitelmia tekemään.

Ruokailussa muutos on suurin, mutta minkä eteen on vielä tehtävä töitä. Nykyisin myös miehen ostoksista löytyy runsaasti vihanneksia ja kasviksia, joskus jopa ruokapöydästäkin. Mies vielä helposti sortuu perunamuussi-nakki linjalle, mutta enää ei ole lihapiirakoita, eikä valmisruokia pöydässä näkynyt. Pahaa ei tekisi sekään, että itse ryhtyisin ruokaa laittamaan. Voisi tulla vaihtelevampia ruokia, jos vuoroin kokattaisiin.

 

Suunnitelmallisuus on vielä ihan hakusessa. Jotenkin se on meidän perheen heikkous. Ei vaan saada niin paljoa aikaan, että suunniteltaisiin viikon menot ja ruoat sen mukaan. Veikkaisin, että se keventäisi ruokalaskua ja vähentäisi meidän kiistoja. Otan tämän ensi vuoden tavoitteeksi!

Omaa aikaa on tullut, mutta ei niinkään aktiivisen työn tuloksena, vaan siksi, että lapset ovat isompia ja ovat poissa kotoa. Näin on jäänyt aikaa itselle enemmän. Vielä täytyisi aktiivisemmin etsiä sitäkin, jotta saisin aikaa ystäville ja miehelle. Tämä on toinen ensi vuoden tavoitteista.

Mitä tuloksia olen saanut? Paino: ei ole tippunut. Se on ollut suuri pettymys. Olen kuitenkin tietoisesti keskittynyt enemmän liikutaan kuin painooni, sillä liikkumisesta tulee hyvä olo ja silloin on itseensä paljon tyytyväisempi, vaikka ylimääräistä olisikin. Seuraavan vuoden tavoitteena on kuitenkin pudottaa painoa. Olen luvannut itselleni ostaa uudet salikengät (vanhat ovat jo kunnioitettavassa 15 vuoden iässä :), kun olen saanut pudotettua 3 kg. Nyt kun jään kesälomalle, niin keskityn syömiseeni ja katsotaan mitä se tuo tullessaan.

Merkkiä en tosin ole päättänyt, mutta tätä tavoitellaan. Reasons to be fit

Keho: Olen tyytyväisempi. Ympärysmitat ovat pudonneet reilusti. Tosin luulen, että osa mittojen pienenemisestä johtuu viime postauksessa mainitsemastani efektistä. Turvotusta ei ole ollut. Vaatteet sopivat paremmin päälleni ja selvästi figuuri selkiytyy sieltä rasvan alta.

Olen kohtalaisen tyytyväinen tuloksiin. Kaiken vastoinkäymisten, sairastumisten ja loukkaantumisten jälkeen tuntuu hienolta olla taas terve ja nauttia hyvästä olosta. Vielä kuitenkin on petrattavaa, joten suuntaan kohti seuraavaa vuotta. Tulevalta vuodelta odotan enemmän konkreettisia tuloksia!

Vatsan lepyttelyä

Olipas mukava ja rentouttava viikonloppu. Välillä on tunne, että viikonloput ovat yhtä raadantaa ja kiire ulottuisi sinnekin asti, mutta toisaalta sitä on paljon virkeämpi ja energisempi viikonloppuisin, kun on tekemistä. Täytyy vain muistaa pistää mukaan mukavaa tekemistä, eikä pelkkiä kotitöitä. Nyt viikonloppuna käytiin parilla synttäreillä sekä tulevan koululaisen tanssikaverin luona ja jokaisen luona oli ihana käydä.

Tietysti juhlissa tuli syötyä hyvää ja istuttua paljon. Tänään tai oikeastaan jo eilen huomasin sitten seuraukset, mitä en ollutkaan muistanut. Vatsani on aivan erimieltä tällaisesta "lipsumisesta"! En ollut edes tajunnut, että elämänmuutoksen myötä vatsan turvotus on kadonnut kokonaan.

Taitaa siis tämä viikko mennä vatsaani lepyttäessä. Itselle muistutuksesi, kun seuraavan kerran harkitsen tällaista hallitsematonta viikonloppua. Ei kannata! Muista sen sijaan.

1. Liiku! Se pitää vatsan kunnossa.

2. Juo vettä! Kts. yllä

3. Jätä pullat ja muut mössöt, tai jos on pakko syödä, niin syö kohtuudella! Syö mielummin täysviljaa.

4.  Jätä makeutusaineet! Itselle ei tule esim. light kokisesta mitään, mutta syötyäni joitain karkkeja, saan aika vihjailevia katseita mahan seudulle :P

5. Äläkä hotki ruokaa, tai syö liikaa. Ei ole tämän vaivan väärti!  Sen sijaan kuuntele vatsaasi.

6. Juo piparminttuteetä tai muuta teetä, joka rauhoittaa vatsaa.

7. Liiku, liiku ja liiku.

Sitten on tietysti suola, joka aiheuttaa turvotusta, mutta minulle se ei ole ongelma. En niin pidä sipseistä ym ja kun syön, tiedän kyllä seuraukset.

Tästä alkaakin olla aikalailla vuosi siitä, kun päätin aloittaa elämäntaparemontin ja aika paljon on mahtunut mukaan. Edistyminen on ollut aika hidasta, mutta toisaalta vatsani tämän hetkinen kunto kertoo kyllä paljon siitä, että oli sitä edistystä jossain tapahtunut. Tässä ei kuitenkaan ole kyse vain minun elämänmuutoksestani, vaan mukana on koko perheen elintavat, joten mitään dramaattisia muutoksia ei voikaan odottaa. Tässä olisikin hyvä aika tarkistaa tavoitteensa ja asettaa uudet tavoitteet seuraavalle vuodelle.

P.S Jotta sain sanomani perille, piti tietysti kokeilla iltapäiväkahvilla työkaverin leipomaan piirakkaa ja nyt on empiiresti todistettu, että herkut eivät minun mahalleni sovi!

Comfort zone

Olette varmaan kuulleet mukavuusalueesta. Se on se alue, jossa parhaiten viihdytään. Sen sisällä ihmisellä on mukava ja miellyttävä olla. Joidenkin, etenkin kokemuksia etsivien, mielestä ehkä tylsäkin olla, mutta toiset eivät halua mukavuusalueen ulkopuolelle mistään hinnasta.

Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun törmäsin tähän termiin. Näin yleensä ottaen en halua elää mukavuusalueeni sisällä. Olen aina innoissani kokeilemassa jotain uutta. Mottoni onkin ”Miksi tehdä asioita joita osaa, kun aina voi oppia uutta?”. Tästä syystä opiskelin ammatin, jossa uusin tenttejä tiuhaan tahtiin ja jouduin todella panostamaan opiskeluun, kun samaan aikaan luin huvikseni kirjoja, joita siskoni ”unelma-alaani” opiskeleva tarvitsi tentissä. En vain koskaan harkinnut vakavasti sitä tietä. 

 

Mieheni puolestaan elää vain mukavuusalueensa sisäpuolella. Olen sitten vapaa-ajallani vähän ajautunut samaan moodiin ja siitä yritän itseäni nyt herätellä. Vaikka sanoinkin eläväni mielelläni mukavuusalueeni ulkopuolella, niin toisaalta olen erittäin mukavuudenhaluinen, enkä mielelläni aloita suuria, työläitä projekteja ja jään mielelläni kotiin. Miksi siivota vaatekaappia, tai lähteä vaihtamaan huonejärjetelyä, kun näin on hyvä? Tai miksi lähteä reissuun, kun järjestäminen on niin vaivalloista? Tai miksi lähteä lenkille, kun inhoan sitä yli kaiken? Vartaloani ei ole tehty kestävyysurheiluun, vaan sähäköihin sprintteihin, hyppyihin ja salille. 

En ole eläessäni juossut 10 km. En vain ole saanut itsestäni niin paljon irti, että lähtisin edes yrittämään. Mutta arvaatteko mitä? Tulokset eivät tule mukavuusalueen sisäpuolella. Ei oikeastaan missään elämän alueella. Tarvitaan uskoa, uskallusta ja tahtoa saavuttaa tavoitteensa. Silloin ei auta, kun lähteä testaamaan rajojaan. Jos tavoitteena on parempi elämä, niin sen saavuttaminen ei onnistu kotisohvalta.

Jos minä tahdon tuloksia, niin minun ei auta, kun kestää se epämukavuus. Kiitos seisoo peilin edessä muutaman kuukauden päästä. Jos haluan lihaksia, niin painoja siihen tankoon, vaikka kuinka koskee! Jos haluan laihtua, niin jokapäiväinen pulla tai suklaa ei käy. Eikä sitä voi santsata, vaikka kuinka olisi hyvää ruokaa.

Lähde

Eikä pidä unohtaa sitäkään, että parhaat fiilikset tulevat siitä, kun on onnistunut jossain, jossa ei ikinä uskonut onnistuvansa. Niin ja mistä ne mieleenpainuvimmat kokemukset tulevat? Siitäkö, että katsoo joka ilta uutiset sohvalta? Matkalla saadut elämykset, ovat varmasti vaivan arvoisia. Niin että uskalletaan, haastetaan, haaveillaan, tahdotaan ja toteutetaan!

 

Tämä on ollut tämän viikon oivallus. Tästä syystä lähdin eilenkin sateessa lenkille ja meinaan tälläkin viikolla pyöräillä töihin, vaikka inhoan sekä juoksemista, että pyöräilyä koko sydämeni pohjasta. Aion myös kesän aikana herättää mieheni tähän oivallukseen. Tiedossa on niinkin hurjaa, kun tennistä ja intialaista ravintolaa. Luulenpa vielä varaavani lomareissunkin syksylle. 

Kaikki on mahdollista, kun kerran on asettanut tavoitteen, on valmis ja uskoo itseensä!

Ihmissuhteita ja lenkkeilyä

Kun arki vie mukanaan, niin mikä tahtoo unohtua? Minun tapauksessani, ihmissuhteet. Mistä johtuu, että aikaa ei muka ole ystäville ja sukulaisille? Minkä vuoksi sitä ei ehdi soittamaan ja tapaamaan? Jos ajattelee näin päin, niin mistä sitä voimaa saa? Mikä auttaa jaksamaan? On varmasti montakin asiaa, mutta minun tapauksessani myös ihmiset, sellaiset joita ystäväksi ja sukulaisiksi kutsutaan. Olen niin onnellinen, sillä minulla on suku, joka pyrkii tapaamaan toisiaan ainakin kerran vuodessa. Olen onnellinen, että minulla on muutama ystävä, joka jaksaa pitää yhteyttä. Ei elämä voi olla pelkkää arjen virrassa kulkemista vailla yhteyksiä mihinkään ja kehenkään. Tämän koetan takoa omaan päähäni, nyt ja heti. Kehenkähän sitä tänään ottaisi yhteyttä?

 

Edellisen viikon liikunta osui nappiin. Jätin salit väliin mahtavien lihasjumien vuoksi ja se nyt ajateltuna kannatti.  Muuten liikuntaa oli hyvin.

 

Viikon liikunnat

Ma Kävelylenkki 45 min

Ti Aamu spinning 45 min

Ke Pyörily 2 x 10 km

To Pyöräily 2 x 10 km

Pe Pyöräily 2 x 10 km

La vapaa

Su 40 min juoksu/kävelylenkki

 

Tsemppasin myös sen verran, että venyttelin joka välissä. Meille hommattiin myös apuväline, johon palaan myöhemmin. Sen avulla pystyin hieromaan pahimmat jumit auki. Nyt pitäisi palata jälleen salille uudella innolla.

Olen lenkeillä yrittänyt kokeilla vähän reippaampaa juoksua tavoitteena jossain vaiheessa ottaa pikapyrähdyksiä ja loikkia. Vielä en ole uskaltanut kunnolla niitä tehdä ja eilenkin oikean jalan etu- ja takareisi olivat niin herkillä ihan pienten kiihdytysten jälkeen, että täytyy vielä totutella. Lisää vammoja en tässä enää kaipaa. Mutta olen luottavainen, että muutaman viikon jälkeen pystyn jo parempaan :)

 

Jumit ja taukojumppa

Onpa ollut vauhdikas viikko. Mitään erityisen suurta ja erikoista en ole tehnyt, mutta silti on menoa riittänyt. Eikä se tähän jää, kun viikonlopusta on tulossa todella mukava. Viikonloppuna on meillä yksi kesän huipentumisista, kun nähdään iso joukko sukulaisia perinteisissä sukujuhlissa. Jotkut karsastavat tällaisia juhlia, mutta meidän perhe rakastaa, eikä jätä välistä, ellei ole aivan pakko!

Tämän viikon urheilut ovat näyttäneet pitkälti pyöräilypainotteiselta. Se johtuu siitä, että saliharjoittelu yhdistettynä intensiiviseen työskentelyyn on hartiajumi ollut tosiasia. Eikä pelkästään hartiat, vaan selkä ja jalatkin ovat olleet tukossa. Siispä jätin viikon salit väliin ja muut jumit ovatkin helpottaneet, mutta hartiat ovat vielä hyvinkin jumissa. Hierontaa ja venyttelyä viikonloppu, niin josko taas ensi viikolla sekin olisi selätetty.



Lähde weheartit. Inspiroiva kuva, eikö totta?

Olen kovasti viime aikoina panostanut työajalla tapahtuvaan taukoliikuntaan. Sehän ei käytännössä ole muuta, kun käsien nostamista ylös, hartioiden pyörittämistä/korviin nostoa ja pään kääntelyä puolelta toiselle. Mahdollisesti pikaiset venytykset jalkoihin. Eli ei mitään suureellista, mutta yritän välttää pitkiä staattisia jännityksiä kehossani.

Yleensä työni on aika monipuolista ja nousen muutenkin paljon paikaltani ja silloin muistan pitää taukojumppaa. Tiedättekö sen tunteen kun uppoutuu töihinsä? Tässä työssä se tapahtuu harvoin, koska päivän aikana on niin monta erilaista hommaa, jolloin kunnolla uppoutuminen on vaikeaa. Viime aikoina niin on kuitenkin sattunut käymään useita kertoja ja sitä herää vasta, kun päätä alkaa särkeä ja kädet puutua. Ei hyvä, mutta uskotaan, että taukojumppa ujuttautuu päivittäiseksi rutiiniksi uppoutumisesta huolimatta. Kokeilkaahan teki. On se aika vinha tunne, kun alkaa veri kiertää ja ajatus juosta :)

Kesä on uuden kokeilemisen aikaa

Noh, ehkä vähän liikaa lupaava otsikko. En varsinaisesti ole kokeillut mitään järisyttävän hienoa ja uutta, mutta tänä aamuna repäisin ja olin spinningissä jo 6.45. Saavutus jo sinänsä olla jossain tuohon aikaan. Ei se heräämisen jälkeen enää tehnyt tiukkaa, mutta täytyy myöntää, että odotin oikein energistä oloa, mutta todellisuudessa olo on aika uupunut. Olo on todella onnellinen, raikas ja seesteinen, mutta ei kovinkaan energinen. Kokemuksena ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja luulen, että tulee kokeiltua toistekin, vaikkei tavaksi jäisikään.

Sitä voisi paljon useamminkin kokeilla itsensä voittamista, eikä aina vain pysyä mukavuusalueellaan.  Siitä tulee voittajaolo, kun huomaakin pärjäävänsä. Täytyykin pohtia, mitä muuta sitä voisi kokeilla. Ei tämä tähän varmasti jää :)

Olkaahan reippaita ja kokeilkaa jotain uutta!

Ensimmäiset näkyvät tulokset :)

Hups heijaa, aikaa ehtikin kulua viimeisestä päivityksestä aika paljon enemmän kuin oli tarkoitus. Olin juhannukselta viikon lomalla ja aika meni kyllä ihan muissa puuhissa. Ei juurikaan tullut koneella oltua. Lomailussa onkin parasta se, että löytää tekemistä ihan muissa asioissa kuin niistä joita normaalisti tekee. Itse olin ajatellut, että yritän kesällä kokeilla muutamia erilaisia liikuntamuotoja. En rajannut lajeja uusiin tai mitenkään muutenkaan. Kunhan vain kokeilen eri liikuntamuotoja, kun aikaa on erilailla :)

Parin viime viikon treenit ovat sujuneet enemmän kuin hyvin. Huomasin ensimmäiset edistymisen askeleet olkapäissäni ja hauiksissa. En ole varma, olenko kertonut, mutta jos minulle lenkkeily on todella vaikeaa, niin saliharjoittelu ei ole. Kroppa ottaa treenit tosi hyvin vastaan ja saan aika nopeaan tahtiin lihasta. Nyt siis jo olkapäissä ja hauiksissa näkyy treenaamisen jälki, jee. Samoin otin pitkästä aikaa mittanauhan esille ja jokainen mittakin oli pienentynyt. Kyllä se treenaaminen tuottaa vain tulosta, kun jaksaa odottaa.

 

Tietysti tässä on se mutta. Nimittäin paino ei ole pudonnut yhtään. En toki odottanut mitään dramaattista painonpudotusta, mutta että edes olisi menossa oikeaan suuntaan. Täytyy edelleen kiinnittää paljon enemmän huomiota syömisen määrään ja ylimääräisiin herkkuihin. Kyllä painonkin on alettava laskea.

Olin jo tuulettaa sitäkin, että välilevyongelmat ovat menneen talven lumia, mutta vielähän tuo pikkuisen jalkapäivän ja vatsisten jälkeen rupesi oirehtimaan. Onneksi aika vähäisesti, mutta ihan vain muistutukseksi, että varovainen pitää olla.

Sain sitten toisenlaisen "ongelman", sillä vasen (ei tietenkään se oikea, joka on reistaillut :/)kantapää puutuu tai oikeastaan saa sätkyjä joka juoksuaskeleella. Se ei satu, eikä estä juoksemista tai uimista tai hyppimistä, mutta se tosiaan sätkäyttää joka askeleella. En vain tiedä, mistä se johtuu, enkä näin ollen oikein tiedä, mikä auttaisi tai mitkä pahentaa vaivaa. Mihinkään muualle se ei satu, eikä säteile. En tiedä, mikä lie.

 

Viikon treenit

 

Ma 35 min lenkki (juostaan enemmän ja enemmän lenkistä, niin aktiivinen lenkkiaika pienenee)

Ti Bodybalance

Ke sali (kädet ja yläselkä)

To 1 h yukentällä lähinnä pientä lämmittelyä

Pe Sali (jalat, vatsat ja venyttely)

La 45 min lenkki (osin juostu)

Su vapaa

 

Huono viikko korjataan hyvällä viikolla

Reipasta viikon alkua. Toivottavasti muilla oli reippaampi viime viikko kuin minulla. Tai oikeastaan viimeiset kaksi viikkoa.

Toissa viikonloppuna käytiin tyttöjen luisteluleirillä ja vaikka olin varustautunut omin liikunta kamppein mukaan, en  päässyt minnekään. Kateellisena katselin, kun toisten luistelijoiden vanhemmat (isojen lasten toki) kävivät lenkillä ja uimassa. Minä se istuin aamusta iltaa jäähallilla. Ei tullut lähtiessä mieleen, että eihän tuo nuorempi vielä yksin jäällä pärjää. Milloin tulee kuhmuja, pissihätä ja luistinten kanssa ongelmia. No, muuten meillä oli hauskaa. En tiedä loppukädessä kumpiko on rankempaa, olla itse urheilijana leirillä vai olla huoltajana mukana. Vaikka paljon se ottikin, niin kyllä se antaakin, joten en säikähtänyt, vaan ensi vuonna uudestaan.

Lähde weheartit

Leiristä täysin väsähtäneenä ja loman häämöttäessä alkoi töissä mahdoton kiire, mikä kostautui siten, että nukuin lähes koko viikon. Kun pääsin kotiin, en jaksanut tehdä mitään. Vähän meinaisi masentaa, kun ruokailukin oli, mitä oli. Ehkä se kuitenki kannatti, sillä nyt olen taas energiaa täynnä!

Vähän täytyy ottaa kiinni, mutta ehkä se tällä viikolla onnistuu, kun tytöt ovat mummilassa. Saan ihan rauhassa puuhailla kolme päivää, mitä haluan. Se alkaakin heti sillä, että lähden nyt jo töistä ja suuntaan salille. Illemmalla sitten naapureiden kanssa taas lenkille, jee.

Treeniviikko

Ma 60 min lenkki

Ti Vapaa

Ke Vapaa

To Vapaa

Pe kevyt 30 min lenkki

La 70 min sali, ylävartalo + kevyt kävelylenkki

Su 40 min pyörälenkki + kevyt 40 min kävelylenkki

Tapa jolla puhut

Minä kuulun ihmisiin, jotka uskovat ystävällisyyteen, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja arvostamiseen, mutta viime aikoina olen joutunut miettimään, mihin tämä tie minut vie. Olen paljon miettinyt voinko koskaan edetä urallani tai onnistua, jos pidän kiinni ystävällisyydestä ja toisten arvostamisesta.

Huomioitavaa on se, että ystävällisyyden ei tarvitse kulkea käsi kädessä liiallisen kilttiyden kanssa. Voit olla ystävällinen ja toisia arvostava, vaikka sinulla olisi eriävä mielipide tai joudut tekemään vaikeitakin päätöksiä, jotka mahdollisesti loukkaavat. Mielestäni kyse on siitä, kuinka asia ilmaistaan.

Ajattelemalla pelkästään omia etuja, voi päästä pitkälle. Eikä pitämättä puoliaan pysty pärjäämään, mutta tapa kuinka puoliaan pitää, on minusta ratkaiseva. Sanoilla voi loukata, satuttaa, haavoittaa ja murskata. Vilpittömillä, rehellisillä ja arvostavilla sanoilla voi kannustaa, nostaa toisen alhojen aallokoista ja pitää hyvää ilmapiiriä yllä. Itse jaksan uskoa, että koko työyhteisö voi paremmin, onnistuu ja luo parempaa tulosta, jos he puhaltavat yhteen hiileen, toisiaan arvostaen.

Minusta arkipäiväinen kohteliaisuus ja arvostus, ei ole liikaa pyydetty. Tätä mieltä on myös Davia Teminin, jonka mielenkiintoissa artikkelissa pohdittiin ystävällisyyttä toimistossa ja sitä voiko ystävällisyydellä menestyä bisnessmaailmassa. Ilokseni Davian mielestä pystyy ja kannustaa ihmisiä siihen suuntaan.

Olen viime päivinä ihan itse oppinut, että ihmisillä voi olla eriävät mielipiteet ja silti tulla toimeen keskenään. Tärkeää todella on se, kuinka asian ilmaisee ja se taas lähtee itsestä. Aion siis seistä omien mielipiteiden ja ajatusten takana vankemmin, mutta en edelleenkään suostu myymään periaatteitani. Ja kun meinaa usko loppua, niin pidän tämän positiivareiden ajatusten aamiaisesta napatun ajatelman mielessäni.

"Ystävällisyydellä voi kaikkea muuta tehokkaammin koskettaa ihmisten sydämiä - älykkyys hipaisee vain pintaa.
Toisten huomioiminen ja heidän arvostamisensa on onnistumisten selkäranka. Se on ilman pienintäkään epäilystä tärkein kitkan poistaja ja ihmiskoneiston sulavan käynnin varmistaja."

 

Hellettä ja treenejä

Kylläpäs helle meitä nyt hellii! Olemme saaneet nauttia, kuten varmaan lähes koko Suomi, jo todella pitkään kestäneestä lämpimistä säistä ja kyllä niistä on nautittukin. Olen oppinut, että Suomen säistä ei koskaan voi tietää. Niinpä jokaisesta kauniista päivästä nautitaan, kuin se olisi viimeinen. Heitin talviturkinkin ennätysaikaisin, nimittäin jo eilen. Ympäröivä luonto, veden liplatus, veden sini ja lasten riemu, jotenkin sanoin kuvaamatonta. On se järvessä uiminen vaan ihan toista kun hallissa.

Eikä helle ole ainut, josta olen päässyt nauttimaan. Kuten viimeksi sanoin aloitin pyöräilykauden ja sen ansioista viime viikon treenit oli pelastettu. Tänäänkin pyöräilin ja täytyy kyllä myöntää, että ei tarvitse hikeä hakea. Hiestä tulikin mieleen, että josko sitä lähtisi tänään uudemman kerran hikeä hakemaan lenkillepolulle, kun eilinen lenkki jäi välistä.

 

Tässä kuitenkin viime viikon treenit. Pitäisi kyllä yksi salikerta saada lisättyä viikolle. Ovat niin viikonloppupainotteisia ja jäävät vain kahteen kertaan viikossa.

 

Treenit

MA 40 min lenkki (osin juostu)

TI vapaa

KE 20 min lenkki tyttären kanssa

TO 10 km pyöräily

PE 10 km pyöräily

LA Sali ylävartalo (mm. dippiä, leuanvetoa, hauista, yläselkää laitteessa ja vatsat) + 30 min lenkki tyttären kanssa.

SU Sali alavartalo (etukyykky pelkällä tangolla, askelkyykky samoin, pohkeita ja aerobista 20 min sekä venyttelyä)

Tällä hetkellä treeni maistuu ja keho tuntuu vastaanottavan harjoitukset hyvin. Tällä viikolla ei selkäkään vihoitellut, kun jätin isot käsipainot pois, joita piti roikotella ja vatsoissa pidin viikon tauon.

Paino ei ole tosin laskenut, mikä on ollut aika pettymys, mutta pukeutumisessani huomaan, että suunta on oikea. Olen jättänyt ”kaavut” kaappiin ja palannut vaatteisiin, jotka ovat tiukempia. En ole kovin innokas pukeutuja tai ulkonäköön panostaja, mutta on tosi kiva, kun kaapista löytyy taas päälle pistettävää. Pitäisi varmaan ottaa taas mittoja ja katsoa tukeeko ne tuntemuksiani, vaikka paino ei olekaan pudonnut.

Nyt tämä kuitenkin lähtee hakemaan vettä ja jatkaa siitä ulos nauttimaan kesäpäivästä!

 

Kohti kesälomaa

Näinhän se on, että huomenna on vuoden odotetuin päivä. Todistusten jako ja kesäloma! Minulla ei kesälomaa ole vielä ja pidänkin ne taas pätkissä, mutta kyllä huomisessa on vain minullekin juhlan tuntua.

 

Hassua kuinka tietyt asiat yhdistää toisiinsa. Minulla se on kesäloman aloitus ja norjan angervo. Ne liittyvät kiinteästi toisiinsa. Se johtunee siitä, että kesäloman alettua me matkasimme mummolaan, jossa norjan angervot olivat saapuessamme aina parhaassa kukassa.

 

Yhtä kiinteästi liittyvät toisiinsa todistusten jako ja siivoaminen. En ole ollut koskaan erityisen siisti ja liekö ainoita kertoja, mutta kesäloman alettua, siivosin aina huoneeni. Kovasti olen tytöille yrittänyt tätä tapaa periyttää, mutta erittäin huonolla menestyksellä :)

 

 

Meillä on esikoisen kanssa kesällä juoksuprojekti. Huomasin jo viime kesänä, että esikoinen ei juokse ja tänä kesänä se on korostunut, sillä vuosia nuoremmat saavat hipassa kiinni. Ehdotin hänelle, että lähdetään yhdessä lenkille, tavoitteena loppu kesästä juosta jokunen matka yhteen menoon. Yllättäen hän innostuikin asiasta. Nollasta aloitettiin, sillä korttelin kiertämisessä reippaasti kävellen tuotti vaikeuksia, joten suunta on vain ylös päin. On kiva saada vähän yhteistäkin tekemistä.

 

Itse avasin pyöräilykauteni. Täytyy kyllä sanoa, että 10 km pyöräily ei oikeasti ole matka eikä mikään. Kiirehän se on taas se, joka saa aina autoon istumaan. Aikaa menee minulla n. 20 min enemmän pyörällä kuin autolla. Onneksi kesällä ei ole kiirettä minnekään, joten ehdin pyöräillä. Jee, se tuo paljon liikuntaa lisää viikkoon. Tämä viikko onkin mennyt todella hyvin, sillä vain tiistai on ollut liikunnasta täysin vapaa päivä ja sekin eskarilaisten kevätjuhlan vuoksi.

 

Jospa kohta alkaisi niitä tuloksiakin näkymään.

Kuinka sain aikaa liikkumiseen

Lueskelin tuossa vanhoja postauksia ja edelleen minua kovasti vaivasi liikunta ja aikatauluttaminen. Se vaatii meidän perheeltä edelleen valtavasti, mutta valolla ja auringolla on valtava vaikutus. Vaikka meillä on edelleen yhtä paljon menoja ja harrastuksia, niin sitä saa paljon enemmän aikaiseksi.

Jos kuitenkin jättää pois kevään tuoman energian, niin on muitakin pieniä niksejä, jolla olen saanut ujutettua liikunnan mukaan.

Tämäkin kuva weheartit

1. Sovi lenkkeilystä/salista ym. kaverin kanssa. Tämä nostaa kynnystä perua tai keksiä muuta tekemistä.Tämä on ohjeista käytännöllisin ja toimivin

2. Vastuuta arjen pyörittämiseen koko perhe. Lapsemme ovat jo koululaisia, joten kevään aikana olen iskostanut perheesemme sellaisen "periaatteen", jos haluatte jotain, teette myös jotain. Kun jokainen osallistuu, jää minulle vähemmän. Tämä on vielä vaiheessa ja ansaitsee varmasti oman postauksen, mutta lyhyesti kaikkea ei tarvitse ehtiä tekemään itse.

3. Muuta ajattelua, sillä jos minä en jaksa, ei muutkaan jaksa. Vähän kärjistäen, mutta minä ja läheiseni ansaitsevat ihmisen, joka arvostaa itseään ja jaksaa arjessa. Ei aina helppoa, mutta pidemmän päälle kannattavaa.

4. Arkiliikunta kunniaan. Toki kaupassa käynti kävellen ja työmatkat pyöräillen ovat sitä, mutta minä yhdistän arkiliikunnan aikaan tyttöjen kanssa. Saataessani tyttöjä kaverin luo, odottaessamme kyytiä, muuten vain tylsän hetken koittaessa leikimme, pelailemme, kisailemme ja temppuilemme. Näin vietämme "laatuaikaa" lasten kanssa. Tylsä ja turha hetki käytetään hyväksi ja lapset muistavat yhteiset hetket.

5. Merkitse kalenteriin kaikki menot, myös liikunta, näin ei pääse ikäviä päällekäisyyksiä syntymään ja toisaalta liikunta on osana viikkosuunnitelmaa.

Tässäkään asiassa ei ole oikotietä onneen vaan kyse on priorisoinnista, päättäväisyydestä ja pitkäjänteisyydestä. Näillä niskeillä ollaan päästy jo hyvään vauhtiin. Silti luulen, että syksyllä ollaan taas haasteiden edessä, mutta sinne on onneksi vielä piiiitkä aika.

Tsemppi päällä

Tänään olikin taas tarkkaan aikataulutettu päivä. Töiden jälkeen piti saattaa esikoinen harkkamatkalle. Onneksi oli harkkakaverin äiti viemässä. Sitten oli nuoremman kouluun siunaus. On se vain aina yhtä koskettavaa, kun nuo lapset kasvaa. Meidän neiti kasvoikin hurjasti siunauksen aikana. En keksi muuta syytä siihen, miksi sitä oltiin niin reipasta tyttöä koko loppuilta :)

Kauppareissun jälkeen olikin viikon kohokohta, lenkkeily naapureiden kanssa. Sää oli mitä mainioin, seura mitä parhainta ja fiilis ihan huipussaan. Tätä rataa pitäisi vaan jaksaa. Viime viikon urheilut menivät lähes suunnitelmien mukaan. Pyöräiltyä en saanut/pystynyt.

Kuva weheartit

Viikon treenit

Ma 1h lenkki

Ti 20 min lenkki

Ke vapaa

To 30 min lenkki

Pe vapaa

La sali kädet, kyljet ja kevyet vatsat sekä 30 min lenkki

Su sali jalat, 25 min aerobista ja venyttely. 5 h puutarhatöitä :)

Selkä lähetti taas säteilykipua, joten lenkit jäivät lyhyeiksi ja vatsat kevyiksi. Malttia vielä tarvitaan, mutta en vaivu epätoivoon. Kyllä se selkäkin vielä oireettomaksi saadaan. Niin ja tiedättekö mitä? Puutarhassa kaivaminen on aikamoista vatsalihas- ja hauistreeniä. Nyt on paikat hellinä ja mieli virkeä. Jääkaapissa odottaa maittava, terveellinen lounas. Siis Loistavat olosuhteet jatkaa viikkoa eteenpäin.

Toivottavasti teilläkin on tsemppi päällä!

Täydellinen päivä

Tiedättekö, tällä olotilani on juuri sellainen kuin haluaisin sen aina olevan. Olen saanut tänään valtavasti aikaan. Aamusta kävin salilla, josta sain puhtia valtavasti. Kun päivä oli aurinkoinen ja kaupat kiinni, päätin laittaa takapihan kuntoon.

Takapihamme on vain pieni pläntti, mutta sitä rakkaampi. Joka kerta siellä puuhaillessani, mieleni täyttyy kiitollisuudesta. Tämä piha on minun ja se on juuri minun näköiseni. Näen kätteni jäljet, näen laiminlöynnit ja onnistumiset. Välillä onnistun loistavasti, välillä koen suurta pettymystä, mutta aina opin jotain.

Takapihalla puuhastelu piti päiväni niin kiireisenä, että ruokailin vain kuin tuli nälkä. Tätä sen kuuluukin olla. Oman kehon kuuntelua!

Kun sain pihan laitettua ja syötyä, leivoin leipää. Tiedän, että pitäisi luopua ylimääräisistä hiilihydraateista, mutta olen täysin hurahtanut ruisleivän leipomiseen. Siinäkin on sitä jotain. Se täytyy tehdä hitaasti nautiskellen ja kuulostellen. Kiireellä sitäkään ei pysty tekemään, mutta ei siltikään vaadi paljoa aikaa. Lopputulos palkitsee vaivan.

Nyt nautiskelen ruohon tuoksusta, väsyneistä lihaksista, auringosta, linnunlaulusta, tuoreesta leivästä ja seesteisestä olosta. Tänään oli täydellinen päivä.