Tästä se taas alkaa. Flunssa on podettu ja levon jälkeen sitä
on taas intoa täynnä. Kävin eilen ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan
bodybalancessa. En uskaltanut lähteä repimään vielä flunssan jäljiltä, mutta
kyllä se levon jälkeen hyvältä ja tehokkaalta tuntui sekin.
Jokin aika sitten kirjoitin siitä, kuinka pitää motivaatio
yllä syksyn kurjissa keleissä ja mielialassa. Ne todellakin ovat toimineet. Olosuhteita tai
vuodenaikaa ei voi syyttää liikkumattomuudesta. Olen sopinut treffejä salille ja
lenkille. Ne ovat pitäneet ja lenkille/salille on lähdetty, oli sää tai olotila
mikä tahansa. Joten, jos syksy saa sinut pysymään sisällä, niin kipinkapin lenkkitreffejä sopimaan :)
Syömisetkin ovat hyvällä tolalla. Olen kovasti yrittänyt
ottaa oppia virheistäni ja kuunnella itseäni. Jos joku asia saa voimaan
huonosti, pyrin sitä välttämään. Olen nimittäin miettinyt sitä, etten varmasti
tule loppuelämääni viettämään tiukasti kaloreita laskien. En siis aio sitä tehdä
nytkään.
Tiedän, että syömisissäni olisi petrattavaa mm annoskoossa
sekä välipaloissa ja aion petrata niissä. Tarkkailen kyllä syömistäni ja pyrin
valitsemaan terveellisempiä ruokia, mutta yritän ennemmin kuulostella, milloin
syöminen riittää, kuin orjallisesti laskea paljonko saan syödä. Tämä siksi, että
minua meinaa stressata tämä jatkuva ”epäonnistuminen” eli painon pysyminen paikallaan.
Tarkoitus oli kuitenkin päästä sopusointuisempaan elämään ja
tällä hetkellä kuitenkin mietin jatkuvasti, miksi elämä on niin
kiireistä ja stressaavaa. Miksi en ehdi ajatella viikon ruokalistaa? Miksi en
pysty valmistamaan vain terveellistä ruokaa? Kuinka saisin nukuttua enemmän? Nyt
siis pistän stopin tälle stressaamiselle ja keskityn tähän hetkeen.
Olen onnistunut liikunnassa. En mahda sairastumisille mitään.
Syömisessä täytyy vain kuulostella itseään, eikä syödä siksi, kun sitä tarjotaan. Fyysinen olotilani on hyvä ja jaksan liikkua ja oikein hinkuan liikkeelle. Siitä pitää olla ylpeä! Olemme myös perheenä käyneet kävelyllä ja retkillä. Postauksen kuvatkin on parin viikon takaa meidän iltakävelyltä. Epäonnistumiset siis syrjään ja iloitaan onnistumisesta, niistä pienistäkin.
