Iltauinnilla

Suomen kesää ei voi kuin rakastaa! Vaikka välillä on tuntunut siltä, että tämä kesä on ollut ankeimmista ankein, niin on näihin päiviin mahtunut paljon ihania ja rentouttavia päiviä. Koska emme ole juurikaan reissanneet tai matkustaneet ja päivät menee töissä pitkälle iltaan, olen yrittänyt keksiä muita puuhia, jotka tyttäriä ilahduttaisi. Vanhempi ei enää oikein innostu juuri mistään, mutta ollaan me aina jotain pientä keksitty, onneksi. Nuorempi sentään lähtee moniin asioihin mukaan.

Ei ole yllätys, että iltauinnit ovat nuorimmaisen suosiossa. Ollaan kuitenkin oltu aika tarkkoja nukkumaanmeno ajoista, mutta nyt kesällä usein ehditään uimaan vasta normaaliin nukkumaanmenoaikaan. On ollut kyllä kivaa ja jännää. Parasta iltauinneissa on ollut, kun lähiranta on ollut hiljainen ja rauhallinen. Tyttö vain polskuttelee menemään. Iltaisin rannan rauhoituttua ollaan tavattu sorsa- ja silkkiuikkupoikueitakin. Niin seesteistä ja kaunista. Äärettömän vaikea kuvata, mutta luulen, että tiedätte, mistä minä puhun.

Jos jotain haluan tästä kesästä painaa mieleeni, niin se on se, että arkenakin vaalitaan pieniä hetkiä. Aina ei tarvitse lähteä ulkomaille pystyäkseen nauttimaan elämästä. Ihan kotirantakin voi ajaa saman asian. Minä olen joskus kovasti kaipaillut juttutuokioita omien tyttöjeni kanssa. Olen nyt kesällä havahtunut siihen, että kyllä niitä syntyy, jos on vain sellaista yhteistä aikaa ja rauhaa. Kotona kotihommat ja leikit ym häiriötekijät vievät huomion, mutta kun lähdet pienelle lenkille tai iltauinnille ihan kahden kesken tai vaikka kolmestaankin, niin kyllä sitä juttua syntyy. Sen verran meidän meno muuttuu ensi syksynä, että jokaiselle, myös miehelle on löydyttävä kahdenkeskeistä aikaa. Niin kiireistä ei saa meidän elämästä tulla, ettemme ehdi toisillemme edes jutella.

Näin se vain ankeuskin muuttuu ihan siedettäväksi. Olen intopinkeänä aloittamassa uutta työtä. Väitöskirja näyttää vihdoinkin siltä, että se vielä valmistuu. Matkaa siihen vielä on, mutta joka tapauksessa se valmistuu. Kesä on parhaimmillaan ja elämä hymyilee. Seuraavaksi saapuu värikässyksy, joka on minun lempivuodenaikani. Minun "uusivuoteni", jolloin kaikki on mahdollista. Tänä syksynä ei varmastikaan tule mitään suuria mullistuksia tai harrastuksia, mutta ehkä tänä vuonna tämän kirjoitusurakan valmistuttua onkin aika arvostaa jo saavutettua ja ennen kaikkea kiireettömyyttä.

Tänään olen kiitollinen elämästä juuri sellaisena, kun se tällä hetkellä on.

Suren, luovun, saavutan.

Itsensä voittamista, itsensä ylittämistä, loppuun saattamista, periksiantamattomuutta ja ennen kaikkea luovuttamista. Nämä asiat ovat viime aikoina ollut mielessä. Olen totisesti päättänyt saada väitökirjani valmiiksi, mutta kuinkas ollakaan, elämä ei ole asiasta samaa mieltä. Voitte varmasti kuvitella kuinka paljon sitä voikin tulla vastoinkäymisiä, kun niitä vähiten haluaa.

Koko kevään ja kesän olen sitä surrut ja purnannut. Miksi minun elämäni on tällaista? Miksi niin moni ihminen tukeutuu minuun ja niin moni asia vaatii minulta osallistumista? Miksi minulla ei koskaan mene asiat niin kuin haluan ja olen suunnitellut?

Vastaus on aivan yksinkertainen. Koska minä haluan. Niinhän sen on, että jos jätetään paine ja stressi, minkä väitöskirjan kirjoittaminen tällä hetkellä aiheuttaa, niin elämänihän on juuri sitä mitä haluan. Toki toivon suuresti, että minulla olisi tällä hetkellä joku johon tukeutua, joku joka ymmärtäisi, joku joka auttaisi, mutta toisaalta minä kyllä selviän. Tällä hetkellä se vain vaatii sen, että minä luovun. Luovun kaikesta, mitä olen suunnitellut. Minulla on vain yksi päämäärä ja se on saattaa tämä hommaa loppuun. Se tässä on vaikeintakin.Tiedätte varmaan kuinka paljon sitä lomaa odotetaan ja mikä pettymys se voi olla, kun ei lomalle pääsekään. Olen kuitenkin niin lähellä maalia, että täytyy pitää vain katse kohti maalia ja uskoa siihen. Kaikesta näistä vastoinkäymisistä huolimatta, kyllä tästä vielä valmista tulee ja aikanaan tämäkin hetki on vain muisto toisten joukossa.

Luovun kaikesta ylimääräisestä. En anna periksi. Saatan loppuun. Iloitsen, olen voittaja.