Itsestään selvien asioiden postaus

Olen hyvin ailahtelevainen. Voin lehahtaa seitsemänteen taivaaseen hetkessä ja toisena jo pudota korkealta takaisin maanpinnalle. Voin iloita jokaisesta pienestä ötökästä ja onnen murusesta, mutta seuraavana hetkenä nähdä vain huonosti hoidettuja asioita. Niin ja puhumattakaan päivistä, jolloin saan tehtyä aivan valtavasti ja energiaa on, vaikka muille jakaa, kun taas toisina päivinä pelkästään sängystä nouseminen käy työstä. 

Viimeisin seikka on se, joka eniten häiritsee. Nyt viimeisen lomanviikon kunniaksi keksin itsestään selvän syyn. Uni! Vaikka meillä on jo koululaisia, niin ei se uni ole edelleenkään itseisarvo, joskin huomattavan usein unen vähyyteen vaikutan itse. Iltaihmisenä niin mielelläni valvoisin pidempään, mutta se kostautuu aamuisin ja pitää minut päivisin tehottomana.

Minäkin alan pikkuhiljaa kääntymään sen ajatuksen puoleen, että uni on erittäin tärkeää. Harmi vain, että kuulun niihin ihmisiin, joille ei 8 h unta riitä, vaan tarvitaan vähintään 10 h. Siitä voi laskea, että aika aikaisin täytyisi unille mennä, enkä nii-in millään malttaisi. Ehkä se kuitenkin kantaa hedelmää, sillä olen kyllästynyt tähän jatkuvaan väsymykseen ja saamattomaan oloon. Täytyy nyt syksyllä antaa itselleen lupa mennä ajoissa nukkumaan, kun sitä unta ei paljoa tarvitse hakea. 

Ja jos vielä loppuun jatkan itsestään selvyyksillä, niin se tosiaan on niin että jos joku näistä kolmesta; liikunta, syöminen ja uni ei ole kunnossa, muitakin on vaikea pitää yllä. Tämä lienee yksi syy, miksi en millään meinaa saada painoa putoamaan. Ei nimittäin ole liikaa energiaa miettiä syömisiään. Ihminen on kokonaisuus ja osiensa summa :)

Ei ole helppoa

Mistä tietää koulujen alkaneen? Siitä, että lapset aloittavat sairastelun. Eikä se tietenkään siihen rajoitu, vaan tarttuu meihin aikuisiinkiin. Tämä kiloprojekti on ollut kyllä todella takkuista. On vain yksittäisiä päiviä, jolloin toimii sekä liikunta, että syöminen. Se itselleni mainittakoon, että onneksi ainakin toinen on aina onnistunut. Muutenhan tässä olisi lisää karistettavaa. Onneksi suunta on alaspäin, vaikkakin hitaasti, sillä muuten alkaisi varmasti ahdistaa.

Pitäisi varmasti laskea hetken aikaa kaloreita, sillä uskallan väittää, että syömäni ruoka on varsin terveellistä. Olen myös laskenut jatkuvasti annoskokoja, mutta en vieläkään riittävästi. Täytyy myös tarkistaa hedelmien syönti. Niitä tahdon napsia aina makeannälkään, joka tuntuu iskevän harva se tunti.

Lähde

Olen kuitenkin saanut suhteellisen rauhassa keskittyä tähän projektiin, kun olen vain kotosalla ollut. Kyläilyt tuntuvat usein olevan se kompastuskivi, kun en millään ilkeä olla ottamatta sitä pullaa tai keksiä, jota on tarjolla. Toisaalta meidän lapset kyllä osaavat sen homman, joten isännät tuskin edes huomaisivat, vaikken mitään ottaisi.

Lähde

Jatketaan tätä projektia, sillä suunta on kuitenkin oikea, olo on hyvä, eikä tästä ole tullut elämää suurempaa kysymystä. Liikunnan pitäminen ohjelmassa lienee vaikeinta, kun lasten harjoitusajat tulivat, eikä meillä ole yhtään vapaapäivää viikossa. Lapsilla yksistään on 13 harjoituskertaa viikossa. Saattaa siis olla, että ennen marraskuuta, ei paljoa pääse salilla käymään. Koitan kuitenkin hyödyntää nämä harrastusajat ja käydä ainakin lenkillä. Ei tässä onneksi ole montaa kuukautta jäljellä. Tämä taistelu on tarkoitettu voitettavaksi ja kuten tuossa yllä on sanottukin, täytyy vain taistella kovemmin.