Harmaata, harmaata

Synkkää ja harmaata syksyä kaikille! Elo on ollut kyllä juuri niin kuin sääkin. Ei ole oikein ollut intoa tai energiaa kirjoitella. Haluaisin kuitenkin tämän olevan pääasiassa hyvän mielen paikka, mutta toisaalta elämään kuuluvat kaikenlaiset sävyt.

kuva weheartit

Syksy on tunteikasta aikaa ja hirvittävän usein mielen valtaa melankolia. Minun on vaikea hyväksyä, että joskus elämässä on myös harmaampia sävyjä, mutta kun on yrittänyt asian ymmärtää huomaan, että tällainen melankolinen aika on oikeastaan aika voimaannuttavaa.

Joskus täytyy osata surra. Joskus täytyy olla aikaa käydä läpi myös ne vaikeatkin asiat. Sen jälkeen on taas aika nousta ja jatkaa iloisemmissa merkeissä. Yleensä suru on tarkoittanut syömistä ja itsesäälissä piehtaroimista, mutta se ei ole johtanut kuin huonoon oloon ja soimaavaan omatuntoon. Tänä syksynä onkin ollut niin, että suru on saanut tulla ja se on surtu. En ole sortunut syömään, enkä jättänyt lenkkejä väliin.  Olen enemmän vain halunnut olla yksikseni omien ajatusteni kanssa ja sen myös saanut.

kuva weheartit

 

 Yksi asia on johtanut toiseen ja olen jouduin vastakkain ajatuksen kanssa, siitä riitänkö minä. Koko syksyn on ollut olo, etten riitä. En voinut jatkaa lasten harrastusta, koska en jaksanut. En ole saanut töissä niin paljon aikaan kuin olisin halunnut. En ole ollut kummoinen äiti, enkä ystävä, vielä vähemmän vaimo.  Kaikkien vatvomistenkin jälkeen päädyin tulokseen, että riitän. Yritin liikaa ja jos vielä olisin jatkanut, en olisi selvinnyt vaan uupunut. Silloin kun harrastukset alkavat sanella muutakin elämää, niin on aika hypätä pois. Nyt kun yksi suurin ajan viejä on poissa tieltä, on minusta kiinni mihin aikani käytän ja millainen ihminen minusta tästä eteenpäin tulee.

kuva weheartit

Salini on valmistunut, hyviä lenkkeilysäitä on kosolti edessä ja aikaa on vaikka kuinka. Mikäs tässä on enää valittaessa. Sateen jälkeen paistaa aina aurinko.

Päivän ajatus

Positiivareiden aamun aamiainen on tuonut minulle jo vuosia iloa. Kuten on ollut jo monesti puhetta rakastan ajatelmia ja mietelauseita. Tämä on ollut helppo tapa aloittaa päivänsä mietteillä ja hyvillä ajatuksilla. Joskus asiat kolahtavat omalle kohdalle, kuten tänään.

Don't wish it was easier, wish you were better.

Don't wish for less problems, wish for more skills.

Don't wish for less challenges, wish for more wisdom.
-Jim Rohn

  

Eikö se ole juuri näin? Ei elämän kuulu olla helppoa, mutta meidän pitäisi yrittää jatkuvasti  kehittyä ihmisinä. Meidän täytyy kehittää itsellemme keinot selvitä elämän haasteista, eikä olettaa, että toiset mukautuvat meidän tahtoomme.

Itselleni toivon viisautta kohdata elämän haasteet. Mitä sinä toivot?

 

Vanhan loppu on uuden alku

Viikonloppuna teimme suuren päätöksen. Päätimme vähentää lastemme harrastuksia. Päätös oli tosi suuri ja lähti minusta, silti suru valtaa mielen. Puhuimme tyttöjen kanssa ja koska he eivät vastustaneet, jäi mieleeni kummittelemaan ajatus, että jospa he tekivätkin sen vain minun vuokseni. Halusivatko he ylipäätään harrastaa, vai pakotinko minä? Mutta ei, kyllä se oli tyttöjen oma päätös, sillä itse olisin jo syksyllä ollut valmis luopumaan taitoluistelusta. Ehkä aika vain oli kypsä tälle päätökselle.

Eihän harrastukset loppuneet täysin, mutta vähenevät radikaalisti. Vaikka olen todella surullinen, niin olen myös helpottunut. Taitoluistelu on harrastuksena hyvä, mutta vaativa. Se on todellakin koko perheen harrastus ja yksin on todella vaikea saada aikatauluja sopimaan. Aikaisempina vuosina meillä on ollut kuskausapua, mutta tänä vuonna ei ollut ketään, joiden kanssa olisimme voineet vuorotella. Elämä kävi vain liian raskaaksi ja silloin on aika puhaltaa peli poikki.

Lähde

Myönnän, että minua pelottaa valtavasti, mitä tapahtuu, kun tytöllämme ei olekaan kuin kerran viikossa harrastus. Jääkö hän sohvan pohjalle? Keksiikö hän itselleen lisää harrastuksia?  Onko hänellä vielä kavereita, kun aiemmin ei ole paljoa ollut kavereille aikaa? Silti pelosta huolimatta uskon, että tyttömme löytää, mitä haluaa tehdä, eikä jää sohvan pohjalle makaamaan.

Ehkä tämä on meidän perheellekin uusi alku ja meillä on enemmän aikaa toisillemme ja harrastaa yhdessä. Harrastusten tulee antaa lisää voimaa, ei imeä vähäisiä voimavaroja. Vaikka nyt koenkin luopumisen tuskaa, niin uskon, että löydämme uuden suunnan ja jos emme, niin ainahan me pääsemme takaisin.