maanantai 18. kesäkuuta 2012

Loma

Loma! Tänään alkaa loma! Muistatteko sen tunteen, kun koulusta sai kevättodistuksen ja jäätelön jälkeen lähdettiin kesälomalle?



Siihen tunteeseen ei enää pääse, mutta aika lähelle sentään, kun töistä pääsee lomille. En ole koskaan ollut mikään ahkera siivoaja, mutta kesäloman ensimmäisenä päivänä siivosin kunnolla! Se tapa on edelleen jäänyt, sillä aina loman alettua pyhitän ensimmäisen päivän siivoamiseen. Tänä vuonna olin päättänyt tehdä poikkeuksen ja siivota jo ennen lomalle jäämistä, mutta...


En voi käsittää, että tässä talossa asuu neljä ihmistä, mutta vain yksi pistää tavarat paikalleen! Ei riitä tämän huushollin siivoukseen vain yksi päivä, ei. Taitaa tästä talon emännästä tulla aikamoinen pirttihirmu, kun lomalle jää! Ei muuten tule kesälomaretkiä, eikä vesisotaa, jos ei kotitöitä ole tehty! Katsotaan minkälaista uhkailua ja kiristystä sitä joutuu käyttämään ennenkuin tavarat ovat paikallaan ja huoneet puhtaita, mutta tehtävä se on. Jatketaan sitä perinnettä, minkä kouluaikoina aloitin.


Huomasin muuten vasta eilen, että täälläkin on jo täysi kesä! Päivät ovat menneet niin töissä, etten ole paljoa ulos vilkaissut. Tien pientareet ovat täynnä kukkia. Meidän takapihammekin on niin kaunis ja vehreä. Kesä on nyt täällä! Ihan piti ottaa kamera ja käydä ottamassa kuvia. Kyllä suomen kesä on vain kaunis vihreydessään.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Ikäkriisejä


Olen aika usein naureskellut kaikenlaisille ikäkriiseille. En niinkään siksi, ettenkö uskoisi niiden olemassa olooon, vaan siksi, etten usko ikäkriisien yleisesti selittävän  ihmisten käytöstä. Jonkun verran olen joutunut käsitystäni muuttamaan. En edelleenkään usko, että kaikille 50-v iskee villitys ja 30-v kynnyksellä tulee kolmenkympin kriisi, mutta joku perä näillä varmasti on.

Itse kolmenkympin ylitettyäni olen ajatellut huomattavan paljon enemmän perhettäni, sen sitovuutta, sukuani ja niistä vieraantumista. Olen ajatellut enemmän terveyttä ja etenkin sen ylläpitämistä. Ruuhkavuodet ovat olleet totta jo kohta kymmenen vuotta, mutta nyt sitä enemmän ajattelee, mitkä ovat näiden vuosien vaikutus itseeni ja perheeseeni.


Olen huomannut, että elämä menee vauhdilla eteenpäin. Sitkun-ajattelun on muututtava! Vaan, kun on lähes koko aikuisikänsä käyttänyt perheen hyvinvoinnista huolehtimiseen, ei tiedäkään, mitä elämältä perheen lisäksi oikeasti haluaa. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen elämääni. Olen ammatinvalintaanikin tyytyväinen. En kaipaa siihenkään muutosta, vaikka tämäkin työ on epävarmaa, sopimuksesta toiseen pomppimista. Muutosta voi olla luvassa, vaikken sitä kaipaisikaan.  En kaipaa mitään ekstremeä, mutta siltikin tuntuu, että tämä tavallinen tylsä elämä ei aina riitä. Kaipaan haastetta!


Ehkä vihdoinkin on aika oppia tuntemaan itseänsä ja etsimään ne omat haasteet. Eikä tässä tarvitse odotella viidenkympin villitystä, vaan elämästä voi nauttia ihan nytkin, keskellä kolmenkympin kriisiä :)

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kun Venus ohitti auringon

Meidän 10-v tyttäremme on kovin kiinnostunut, no kaikesta. Pari kesää on aloitettu lasten tiedeleirillä ja se on ollut jymymenestys! Tyttäremme muiden lasten mukana imee kaiken tiedon, minkä leirillä saa. Tyttärelleni tämän vuoden ehdoton kohokohta oli tämä aamu, kun Venus ohitti auringon.



Venus ohittamassa aurinkoa kuva sympatico.ca newsin sivuilta

Lapsilla oli lupa tulla leirille aikaisemmin ihastelemaan Venusta. Sää oli pilvinen, eikä aurinkoa näkynyt, mikä pettymys. Vaan kuin tilauksesta 15 min ennen ohikulun loppumista aurinko näyttäytyi!  Kannatti herätä ennen kukonlaulua!

Pääsin itsekin kurkistamaan kaukoputkeen. Kaukoputken suodatin suodatti muut kuin vihreän valon ja näkymä oli kuvan kaltainen. Näimme pienen pisteen suuremman pallon reunalla ja kuvasta poiketen näimme myös erilaisia aurinkopilkkuja. Näkymää voisi kuvata vaatimattomaksi, mutta me ainakin vaikutuimme ja tästä puhutaan varmaan vielä pitkään.
 Kyllä maailmamme on vain ihmeellinen!