Tervetuloa kevät ja valo. Tervetuloa iloinen mieli ja valoisat illat, energia ja lämpö. Kyllä teitä on odotettu.
Valon myötä energiaa tuntuu piisaavan. Talvivaatteet ovat saaneet kyytiä, talvikengät päässeet kesäteloille ja ikkunoista pesty pöly ja sormenjäljet. Silti, vaikka viikon aikana puuhattu on enemmän kuin marraskuussa yhteensä, energiaa riittää vielä lenkille ja salille. Kohta meinaan kaivaa pyöränkin talviteloilta ja pyöräillä työmatkat. Sen jälkeen luulen, että 10 tunnin liikunta saldo viikkoon toteutuukin helposti.
Kyllä ihminen on luotu liikkumaan! Olen viime aikoina nostanut harjoitusteni intensiteettiä. Enää en pelkää loukkaantumisia vaan ainakin kuvittelen, että peruskuntoni on parantunut niin paljon, että kykyenen liikkumaan täysipainoisesti loukkaantumatta.
Intensiteetin nostaminen on onnistunut haastamalla itseäni. En muistanutkaan kuinka kamalalta se tuntui, mutta en muistanut sitäkään, kuinka hyvä olo sen jälkeen tulee! Tämä on myös tuottanut tulosta. Piti kerran ihan salilla mennä lähemmäksi peiliä tarkistamaan, että olinhan se minä :) Edelleen painin painoni kanssa. Enää ei tosiaan tee mieli juurikaan napostella, mutta sitten on päiviä jolloin heikotuskohtaukset iskevät ja yleensä koko päivä on sitten pilalla. Sen kanssa on vielä työsarkaa, mutta kyllä ne lihakset kasvavat siellä läskinkin alla.
En anna painon kuitenkaan painaa mieltäni, sillä elämä muuten hymyilee. Pääsen salille 2-4 kertaa viikossa. Tyttöjen kanssa liikutaan kanssa 1-2 kertaa viikossa. Pyöräilykelit alkavat ja olemme myös ryhtyneet lenkkiporukan kanssa juoksemaan lenkkiämme, joten iloitsen siitä mikä sujuu, enkä anna epäonnistumisten himmentää sitä iloa!
