Kasvotusten vai konetusten

Olen sosiaalinen ja pidän ihmisistä sekä kyläilystä puolin ja toisin. Käyn aika harvoin kylässä, eikä meilläkään käy kovin usein vieraita. Syy taitaa olla saamattomuudessa, sillä jos joku ehdottaa kyläilyä, niin yleensä aikaakin löytyy. Viime aikoina minusta kyläilyt ovat kuitenkin olleet aikamoisia pettymyksiä.

Miksi mennä kylään tai kutsua ketään meille, jos ainakin pariskunnista toinen (puolin ja toisin) on joko tietokoneella, räplää puhelinta tai selaa tablettia? Minä ainakin koen asian niin, että meillä olevat vieraat, eivät ole seurustelun arvoisia, jos kesken kaiken mieheni istahtaa koneelle katsomaan jotain yksikseen ja palaa, kun palaa, jos ylipäänsä palaa.



Kuva täältä, alkuperä AFP.

Samoin koen itseni todella tylsäksi vieraaksi, jos tietokone/puhelin/tabletti vie isännän/emännän huomion. Pahimmassa tapauksessa istun yksinäni sohvalla, kun isäntäväki kumpikin istuu omilla koneillaan.  Jos en tunne isäntää niin kovin, tai emäntä on kova juttelemaan (tai toisin päin), en pistä pahakseni, jos joku työskentelee koneellaan. Enkä pahastu siitäkään, jos sieltä etsitään tai näytetään jotain, josta keskustelu käy kiivaana.

Olen vain viime aikoina miettinyt kyläilyn tarkoitusta, kun kotonakin voin olla yksikseni, miehen ja lasten ollessa kukin omien ruutujensa edessä? Puhumattakaan siitä, että suotta vaivautua lähtemään, kun koneidenkin välityksellä voidaan jutella ja keskustelu voi käydä kiivaampanakin kuin kasvotusten. Virtuaalikeskustelussa huomion arvoista on myös se, että samalla voi vaikka surffailla netissä, niin ei mene aika ihan hukkaan...