Tuulessa liehuvat pyykit

En tiedä miksi, mutta minusta pyykkinarulla kuivuvat pyykit ovat kaunis näky! Olen aina pitänyt siitä ja muistan ihan lapsuuteni kesinäkin ihastelleeni narulla kuivuvia pyykkejä ja niiden tuoksua. Mikään ei vedä vertaa ulkona kuivatun pyykin tuoksulle!

Viikonloppuna aurinko paistoi, oli lämmintä ja tuulikin puhalsi lämpimästi. Täydellinen pyykkipäivä! Olimme koko viikonlopun ulkona ja siitä huolimatta tai kenties juuri sen vuoksi, sain pestyä aivan mahdottoman määrän pyykkiä. Siitepölystä huolimatta kuivasin pyykit ulkona ja mikäs oli kuivatessa, kun koneellinen oli pessyt, edellinen satsi oli jo kuiva!

 

 

Enpä muista, milloin olisin saanut niin paljon aikaiseksi! Ei se ihminen paljoa tarvitse ilahtuakseen. Olenkin alkuviikon fiilistellyt tätä tunnetta, kun pyykkikorit ovat aivan tyhjiä ja kaapit täynnä puhtaan tuoksusia pyykkejä. Mikä tunne! Kiire tuntuu jääneen jonnekin kauas taakse, vaikka tiedän, että se todellisuudessa on tuossa nurkan takana. Pyykkikorit ovat kuitenkin tyhjät ja vaatekaapit järjestyksessä! Aion todellakin nauttia tästä hetkestä ja huolehtia kiireestä, sitten kun sen aika on.

Kohti minimalismia

Sain itseäni niskasta kiinni ja sain laitettua vaatteita eteenpäin. Meiltä lähti 16 suurta kassillista lasten vaatteita! Vain kaksi pussillista meni roskiin ja ne olivat oikeasti käyttökelvottomia. Uskotteko, että on kepeä olo? Tästä kepeästä olosta innostuneena meinaan vielä pistää tavaraa eteenpäin.

  

 

Yllä valitettavasti kaunisteltu lähtötilanne ja alla vaatteet valmiina lähtöön

Joku vuosi sitten luin sadan tavaran haasteesta ja mietinkin tarttuisinko nyt siihen.

Sata tavaraa tuntuu aika isolta määrältä ajallisesti, ei tavarallisesti. Minulla on kesäloma kahdessa osassa ja ajattelin tästä kevyestä mielestä innostuneena, jos ensimmäisen pätkän käyttäisi raa'asti siivoamiseen ja järjestämiseen. Olenhan jo hyvässä alussa. Lastenvaatteet ovat lähteneet, parittomat sukat ovat kerättynä pussiin (etsin mahdolliset parit ja loput lähtee roskiin), turha vierassänky saatu uuteen kotiin, elektroniikkaromu kasattu ja oman vaatekaapin raakkaaminen aloitettu.

Olisihan se hienoa, jos kaikki tavarat olisivat tarpeellisia, suunnilleen omilla paikoilla ja löydettävissä.  Meillä ei taida mikään olla ihan tiptop vaan kaikki on kuten kuvassa hiukan vinksallaan. Enkä itse näe sitä itse tarkoitukseksi, että saisin kodistani sisustuslehden mallikodin, mutta eikö elämä olisi kaikille helpompaa, kun tavarat olisivat kutakuinkin siivosti.

Vai onkohan sekin vain harhakuvitelmaa?  

Äitienpäivän pysähdys

Olen useampanakin äitienpäivänä kuullut väittelyitä siitä pitäisikö äitien saada äitienpäivänä omaa aikaa, vai olla koko päivä lasten kanssa. Ymmärrän kyllä kysymyksen, mutta minusta se on hassu. Eikös se ole samantapainen kysymys kuin pitääkö pienten lasten äitien olla kotona vai töissä. Asia riippuu täysin ihmisestä ja näkökulmasta.

Itse viihdyn niin äitienpäivänä kuin muinakin päivinä parhaiten lasten kanssa. En ole mikään juhlaihminen ja äitienpäiväkin menee normaalisti tavanomaisissa touhuissa. Juhlapäivät ovat kuitenkin usein onnistuineita, sillä pienet extrat, kuten lahjan antaminen ja aamupalan laittaminen, nostavat päivän tunnelmaa aamusta asti. Lisäksi päivään ei tumpata liikaa asioita vaan nautitaan siitä, mitä ollaan kulloinkin tekemässä.

Eikös se ole juuri sitä, mitä elämän pitäisikin olla? Pysähtyä ja nauttia niistä asioista, joita on tekemässä. Ei huolehtia siitä, mitä pitäisi tehdä tai siitä, mitä on jäänyt tekemättä. Joka päivä ei voi olla juhlapäivä, mutta jokaisena päivänä voi silti tehdä parhaansa.

Vaikka huomenna juhlitaankin meitä äitejä, niin nautitaan huomenna lapsistamme, elämämme suurimmista saavutuksistamme ja iloitaan heistä. Ollaan edes pieni hetki läsnä vain heitä varten. Ilman heitä emme olisi äitejä ♥ Oikein hyvää äitienpäivää!