Liikunta ja aikataulutus 2

Se on taas se aika vuodesta, kun meillä rukataan tulevan lukuvuoden aikatauluja.Olen aiemminkin sivuuttanut tässä blogissa aihetta liikunta ja aikataulutus. Kahden harrastavan koululaisen äitinä ajan löytäminen liikuntaa on oikeasti haastavaa. Asumme sen verran isossa kaupungissa, että välimatkojen vuoksi lapset eivät pysty kulkemaan harrastuksiinsa yksin. Töissä, kaupassa sekä kirjastossa on käytävä ja kotityöt on tehtävä päivästä ja viikosta toiseen. Jos on yksi auto ja 8 lasten harrastuskertaa viikossa, ajanpuute ei ole tekoselitys, se on totuus!

Tämän kerran kuvat ovat tyttöjen ottamia kesäkuvia..

Tässä on ratkaisuja, jotka minä olen kehittänyt ongelmaan:

1. Suunnittele ja priorisoi! Kun lapsi on harrastuksessa käytä aika suunnitellusti.

 Jo sunnuntaina pyrin miettimään, mitä viikon aikana pitäisi tehdä ja milloin. Pyrin priorisoimaan asiat ja tietoisesti löytämään ainakin kaksi liikunta kertaa/viikko. En siis käytä aikaani edestakasajoon, vaan kun lapsi on harrastuksissa, käyn kaupassa/kirjastossa/postissa/salilla/lenkillä. Yritin myös usein saada siellä päin asustavia ystäviä lenkille. Näin hoidin kavereiden tapaamisen ja lenkkeilyn.

2. Omaa aikaa!

Liikunta on minulle omaa aikaa. Lenkkeily, pyöräily töistä tai salille, on parasta aikaa päästää ajatukset valloilleen. Sinne jäävät päivän harmit ja kiukut ja kotiin palaa hyvän tuulinen nainen, joka oikein odottaa pääsevänsä kotiin perheensä luo.

3. Hyötyliikunta

Tämä on ollut vaikeinta, sillä minun on hankala mieltää puutarhatöitä tai siivousta liikunnaksi, vaikka hiki usein tuleekin, mutta hyötyliikunta on liikuntaa siinä kuin salilla tai lenkillä käyminenkin. Kävelen siis aina kuin voin, lasken puutarhatyöt liikunnaksi, samoin kun lasten kanssa liikkumisen ja ulkona pelailun.

3. Kimppakyydit

Vihdoin saimme aikaa porukan, joka vuoronperään kuljettaa lapset harrastuksiin. Aivan mahtavaa ja varmasti tämän vuoden pelastus. Vapauttaa meillä kolme viikkoa, jei!! Ehtii ehkä jumppiinkin.

4. Kaikkeen ei voi revetä

Kaikkeen ei pysty, joten jos töissä on kiireinen viikko, olen yksin vastuussa kuljetuksista, vanhemmat tarvitsevat apua tai tulee muita päällekäisiä projekteja, en välttämättä pääse liikkumaan niin usein kuin haluan. Se kuuluu elämää ja ensi viikolla uudestaan. Maailma ei kaadu siihen, jos en pääse joka viikko 4-6 kertaa liikkumaan.

Kun nämä pettävät, hoen "Kohta minua ei enää huolita, joten aikaansa kutakin" ; "Hyvien harrastusten vuoksi lapset pysyvät poissa pahoilta teiltä." kuin mantraa.

Näillä eväillä mennään tänäkin vuonna ja aika näyttää pärjätäänkö näillä vai tarvitaanko lisää keinoja ja ratkaisuja.

Kevään opetukset

Kylläpäs on kulunut aikaa viime postauksesta. Syykin on selvä, sillä viime postauksen jälkeen tapahtui paljon surullisia ja raskaita asioita, niin töissä kuin vapaa-ajalla. Vaikka se ei sillä hetkellä tunnu, niin vaikeat ajat kuitenkin opettavat ihmistä. Ne karsivat elämästä kaiken turhan. Ne opettavat arvostamaan ja yksinkertaistamaan elämää. Nämä olivat minun opetukseni tällä kertaa.

Hiljaisuus

Kaiken kiireen ja juoksun keskellä tarvitset rauhaa ja hiljaisuutta. Hiljaisuudessa mieli lepää ja vapautuu kahleista. Hiljaisuudessa kuulet mitä kehosi ja mielesi tahtoo sinulle kertoa. Hiljaisuus vapauttaa sinut tuntemaan, suremaan, kaipaamaan ja kenties myös iloitsemaan.  Hiljaisuus on ovi oivalluksiin.

Aikaa

 Tarvitset aikaa kuunnella itseään, aikaa nauttia jouten olosta, aikaa olla läsnä ja aikaa ihmetellä.  Juuri niinä vaikeimpina hetkinä, kun et millään jaksa, tarvitset aikaa tehdä sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi.

Yksinkertaisuutta

Erota mikä sinulle on tärkeää ja mitä teet vain muiden vuoksi. Mieti mitä tarvitse oikeasti ja mitä vain tekee mieli. Mieti tarvitseeko sinun oikeasti tehdä/hommata sitä kaikkea, mitä teet/haluat. Mieti muistatko asiaa huomenna tai onko asia sinulle vielä viikon päästäkin tärkeä.



Ennen kaikkea pidä huolta itsestäsi!

Keväällä jaksaa

Tervetuloa kevät ja valo. Tervetuloa iloinen mieli ja valoisat illat, energia ja lämpö. Kyllä teitä on odotettu.

 

Valon myötä energiaa tuntuu piisaavan. Talvivaatteet ovat saaneet kyytiä, talvikengät päässeet kesäteloille ja ikkunoista pesty pöly ja sormenjäljet. Silti, vaikka viikon aikana puuhattu on enemmän kuin marraskuussa yhteensä, energiaa riittää vielä lenkille ja salille. Kohta meinaan kaivaa pyöränkin talviteloilta ja pyöräillä työmatkat. Sen jälkeen luulen, että 10 tunnin liikunta saldo viikkoon toteutuukin helposti.

 

Kyllä ihminen on luotu liikkumaan! Olen viime aikoina nostanut harjoitusteni intensiteettiä. Enää en pelkää loukkaantumisia vaan ainakin kuvittelen, että peruskuntoni on parantunut niin paljon, että kykyenen liikkumaan täysipainoisesti loukkaantumatta.

 

 

Intensiteetin nostaminen on onnistunut haastamalla itseäni. En muistanutkaan kuinka kamalalta se tuntui, mutta en muistanut sitäkään, kuinka hyvä olo sen jälkeen tulee! Tämä on myös tuottanut tulosta. Piti kerran ihan salilla mennä lähemmäksi peiliä tarkistamaan, että olinhan se minä :) Edelleen painin painoni kanssa. Enää ei tosiaan tee mieli juurikaan napostella, mutta sitten on päiviä jolloin heikotuskohtaukset iskevät ja yleensä koko päivä on sitten pilalla. Sen kanssa on vielä työsarkaa, mutta kyllä ne lihakset kasvavat siellä läskinkin alla.

 

En anna painon kuitenkaan painaa mieltäni, sillä elämä muuten hymyilee. Pääsen salille 2-4 kertaa viikossa. Tyttöjen kanssa liikutaan kanssa 1-2 kertaa viikossa. Pyöräilykelit alkavat ja olemme myös ryhtyneet lenkkiporukan kanssa juoksemaan lenkkiämme, joten iloitsen siitä mikä sujuu, enkä anna epäonnistumisten himmentää sitä iloa!

Iloa

Ihanaa perjantaita! Mukava kirjoitella taas iloisella mielellä. Kevät tekee tuloaan ja vaikka onkin harmaa päivä, niin lisääntynyt valo tuo lisää energiaa ja hyvää mieltä. Olen kevään paiskinut niin vapaa-ajalla kuin töissäkin.Olin päättänyt, että maaliskuussa pitää valmista tulla, kun niin monta asiaa oli kesken. Tavoite saavutettiin ja olen oikein tyytyväinen, sillä sain tämän maaliskuun aikana paljon asioita loppuun, mistä olen erityisen tyytyväinen.

Ihan itseäni varten listäsin, jotta voin myöhemmin muistella, että kun käärii hihansa, niin valmistakin tulee :)!

1) Pidin kirpparin ja vein sieltä jääneet tavarat (joita ei ihan hirveästi ollut) kierrätykseen.

2) Siivosin olohuoneen kunnolla, kun saimme uuden sohvan. Vanhoillekin löytyi vielä käyttöä, vaikkeivät missään nimessä priimaa olleet.

3) Artikkelini on valmis ohjaajille lähetettäväksi. Tämä on suurin saavutukseni :)

4) Olen liikkunut, liikkunut ja liikkunut aina, kun vain voinut.

5) Olen myös parin viikon aikana saanut ruokavalion tasapainoon. Uskokaa tai älkää, mutta en enää napostele tai halua edes imelää. Kaikki vain, kun kiinnitän tarkkaan huomiota ruoka-aikoihin ja olen lisännyt pari pientä välipalaa vaikeisiin aikoihin.

Tänään näyttää taas hyvältä. Kyllä se oikeasti on niin ihmiset, että tekemättömät työt syövät naista enemmän kuin töiden tekeminen. Toinen fakta on, että ihminen on luotu liikkumaan, joten marsmars, liikkumaan. Siitä saatu hyväolo on vaivansa arvoista, uskokaa pois! Viikonlopuksi on luvattu kauniin keväistä säätäkin, joten suunnatkaahan ulos nauttimaan.

Tämä päivä on ollut täynnä iloa ja kiitollisuutta, mutta silti täytyy erikseen mainita, kiitollisuuteni terveyskeskuksen henkilökuntaa kohtaan, jotka rempseällä huumorillaan ja ammattitaidolla hoitivat tyttäreni käden kuntoon ja palauttivat hymyn hänen huulille. Kiitos heille :)

Hyvät treenit ja flunssa

Lyhyt talviloma takana. Ihana ja mahtava loma siltä osin, että liikuntasaldoksi tuli 9 h. Oli kyllä mahtava salitreeni. Sain vihdoin itselleni treeniohjelman. Lasten kanssa puolestaan käytiin urheiluhallissa ja kyllähän siellä touhuttiin. Mahtava fiilis näiden liikuntojen jälkeen.

Kaikkihan olisi liian hyvin, jos elämä sujuisi aina niin kuin haluaisi. Heti kun pääsin mahtavien treenien makuun, iski flunssa. Ei kuitenkaan annetan sen häiritä. Hakiessani piparminttuteekupposta huomasin yllättäen, että parasta tässä flunssassa on saada höyryävä piparminttutee eteensä ja nauttia se hyvän kirjan kera.

Isot tavoitteet pieniksi

"Sinulla on aina aikaa tärkeille asioille." "Ajankäyttösi kertoo sinusta paljon." "Kalenterisi on armoton."

Tuttuja ja aika karuja lauseita, mutta niin totta. On ihan selvä, että tärkeille asioille raivaat kalenterista aikaa. Tähän perustuu sekin, että usein kaverin kanssa tehdyille liikuntatreffeille löytyy aikaa, vaikka olisi kuinka kiire.

Katsastin tässä itse kalenterini ja nyt se näyttää siltä kuin sen pitäisi. Sieltä löytyy lenkkiä, salia ja jumppaa yksin, kavereiden ja perheen kanssa. Toki siellä on vielä tekemistä ja kuten viime postauksessa ilmenikin, tulee taukoja, jolloin en millään ehdi jumppaan tai lenkille. Silloin joudun priorisoimaan asiat. Vaikka podenkin liikkumattomuudesta huonoa omaatuntoa ja fyysistä oloa, niin jos 52 viikosta 8 viikkoa menee ilman liikuntaa, niin jäljellä on kuitenkin 44 liikunnallista viikkoa eli 85 % vuodesta. Ei siis syytä huoleen.

Yleensä sitä tahtoo elää sitkun elämää ja odottaa, että polun päässä tai mutkan takana avautuu uusi parempi elämä, mutta pitäisi muistaa, että se elämä on tässä ja nyt. Kun katsoo taakse pidemmällä aikavälillä huomaa muutokset. Pari vuotta sitten liikuntaa oli 0h viikossa. Nyt sentään 5-8 h viikossa. Ei vieläkään riittävästi, mutta jos liikuntaa on tullut lisää 20 h kuukauteen niin se on jo paljon. Eikö? 

Täytyy muistaa päämäärä, mutta asettaa pienemmät välitavoitteet. Kun muistaa pistää isot tavoitteet pieniksi teoiksi, iloita pienistäkin muutoksista ja edistyksen askeleista, on jo pitkällä. Kuinkahan sitä tämän muistaisi, eikä vajoaisi heti synkkyyteen, kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan? 

* * * * * * * *

Lopuksi vielä olen kiitollinen tyttärestäni, joka eilen nukkumassa ollessa säikähti sydänjuuriaan myöden. Rauhoituttuaan hän käpertyi syliini ja juuri ennen nukahtamista puristi minua tiukasti ja sanoi "Rakastan sinua. Olet maailman ihanin äiti.". Tämän kätken pahojen päivien varalle. Voin kertoa, että ihan joka päivä en ole maailman ihanin äiti :)

Kiitollisuus osa 1.

Nyt näkyy valoa tunnelin päässä. Flunssa alkaa olla voitettu, lapset terveinä ja kiireet takana. Tänään taas liikkumaan. Onhan tässä ollut taas taukoa ja menty vain muutamalla liikuntatunnilla per viikko :/

Nyt kun elämä on taas antanut vähän haalempia sävyjä, mietin miten voisin tämän voittaa. Sitten muistin vanhan "pelin", jota pelailin yläaste/lukio aikoina. Se "peli" oli kiitollisuudesta. Yläaste ja lukioaika oli minulla joskus raskasta, sillä olin monella tavalla erilainen kuin muut. Minulla ei ollut mitään tarvetta kokeilla rajoja tai viettää villiä yöelämää. Olin erittäin tyytyväinen kirjojeni ja urheilun parissa. Vaikka urheilupiireissä kavereita olikin, niin koulussa kärsin jonkun verran yksinäisyydestä, mutta monesti ikätovereita seuratessani huomasin, että minulla on paljon, mistä en luopuisi mistään hinnasta. Tästä se alkoi, kiitollisuuspeli. Siinä mietin, mistä kaikesta olin kiitollinen, mitä en haluaisi menettää.

Tänään olen kiitollinen ystävistäni. Minulla oli syntymäpäivät ja ensimmäistä kertaa vuosiin, minua muistettiin perheen ulkopuolelta. Tyttäreni synttärit ovat niin lähellä, etten juhli synttäreitäni, enkä näin muistanut miten sydäntä lämmittävää on tulla muistetuksi. Kiitos ystävät!

Tätä olen viime viikkoina viljellyt kotonakin vähän muunneltuna. Joka ilta, kun juttelen tyttöjeni kanssa kysyn, mikä oli päivässä parasta ja mitä he tekivät ilahduttaakseen muita. Suosittelen, sillä siinä lapset kertovat oman mielipiteensä, eikä siinä ole oikeaa tai väärää vastausta. Välillä vastaukset yllättävät ja huomaan taas, että päivän parhaat asiat ovat oikeastaan tosi yksinkertaisia.

Ylös alhosta

Kuva we heart it

Viime aikoina olen taas meinannut vaipua alhojen maille, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Tiedän, että olen aika kärsimätön ja yritän päästä aina helpoimmalla, mutta silti tämä elämä tuntuu välillä olevan niin vaikeaa.

Nyt on jo toinen viikko menossa, etten ehdi/pääse liikkumaan kunnolla. Mies on työmatkalla ja minä olen kotosalla tyttöjen kanssa. Lenkillä voitais yhdessä käydäkin, mutta polvi on viime aikoina kipuillut, niin en halua sitä kunnolla rääkätä. Salilla pystyisin sen kanssa käymään, mutta sinne en taas pääse. Lyhyt aikahan tämä viikko on, mutta silti tuntuu niin tuskastuttavalta, kun mikään ei suju.


Olenkin kertonut, että tuskastelen painoni kanssa. Tiedän kuinka syödään, se ei ole ongelma, mutta ongelma on se, että syömisen vähentäminen aiheuttaa minulle huono-olo. Siis niin huonon olon, että kädet tärisee ja päätä särkee, enkä pysty kunnolla keskittymään mihinkään. Pahimmillaan olo aiheuttaa huimausta/pyörrytystä. Enkä siis todellakaan puhu mistään tiukasta dieetistä vaan ihan normaalista muutaman sadan kalorin vajeesta. Tämä huono-olo iskee kyllä ihan tavallisenkin ruokavalion yhteydessä. Meillä on diabeetikkoja suvussa (ja suuri sukurasite siltä osin), jotka epäilevät heti ongelmia verensokerissa. Näin onkin, sillä mitattuamme useamman kerran näinä huonon olon hetkillä, verensokeri on ollut alhainen. Ei arvoiltaan hälyttävä (esim. 5.4), mutta kun syömisestä on kulunut vain tunti, niin on se vähän outoa. Voi vaan kuvitella, miksi kun yrittää pudottaa painoa, niin olo on vielä huonompi. Selittänee myös sen, miksi monesti imelänhimo on vastustamaton, kun olo heikkenee.

Kuva we heart it

 

Tietysti helpottaa, kun tietää, että kyse ei ole itsekurista, vaan ihan oikeasta fyysisestä syystä. Nyt olen yrittänyt löytää sopivaa ruokarytmiä ja ruokia, jotka pitävät olon hyvänä. Osittain olen onnistunutkin, kun en ole tällä viikolla joutunut käymään karkkia/pullaa ostamassa. Kyllä täältäkin noustaan, mutta kyllä se silti tuntuu vaikealta. Enpä nimittäin ole monestakaan paikasta lukenut ns terveen ihmisen liian alhaisesta verensokerista. Täytyy siis vain yrityksen ja erehdyksen kautta löytää itselleen sopivin tapa ruokailla.

Kuva we heart it

Täytyy vielä syventyä kunnolla tähän aiheeseen ja etsiskellä mitä asiasta kerrotaan. Sen verran tiedän, että proteiinia pitäisi lisätä ruokavaliossa, jotta verensokeri pysyisi tasaisempana. Tähän olen yrittänyt kiinnittää huomiota ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Katsotaan, mihin tämä johtaa. Painonpudotus on kuitenkin nyt tauolla, sillä se tekee vain enemmän hallaa ja päivittäiset suklaat ja pullat todennäköisesti vain lisäävät painoani. Nurinkurista tämä elämä välillä.

Kohti minimalismia osa 2

Uusivuosi on aina uuden alku. Tosin minusta tuntuu, että minulla on neljännesvuosittain, vuodenaikojen vaihtuessa, aina uusi alku. Vuoden vaihtuminen on kuitenkin symbolinen asia. Vuoden vaihteessa tulee usein katsottua menneeseen vuoteen ja sen jälkeen onkin hyvä suunnata katse jo tulevaan ja jättää kaikki sellainen asia taakseen, jota ei enää tarvitse.

Viime vuosi toi paljon hyvää perheellemme ja elämäntapamme ovat huomattavasti paremmat. Pääsemme mm. päivittäin liikkumaan ja yritämme pyhittää aikaa myös perheen yhdessä ololle, eikä aina juosta pää kolmantena jalkana jonnekin päin. Olen paljon pirteämpi ja jaksavampi, joten nyt jaksaa ajatella muutakin kuin vain kuinka selviää seuraavaan päivään. Tältä kantilta katsottuna siis hyvä vuosi. Nyt sitten on etsittävä lisää kehitettävää.

Siihenkin on vastaus valmiina, irti liiallisuudesta. Oli kyse sitten ruoasta, tavarasta tai kiireestä. Aloitan kuitenkin helpoimmasta, eli maallisesta omaisuudesta. Meillä ei ole suhteettoman paljoa tavaraa, sillä olen aina nauttinut minimalistisesta elämästä, mutta tuntuu sitä silti olevan liikaa. Olen ankean syksyn aikana siivoskellut kaappeja ja pistänyt turhia tavaroita sivuun. En kuitenkaan ole saanut vietyä niitä minnekään. Nyt ajattelin ryhdistäytyä sillä saralla ja ensin ottaa kirpparipöydän, jonne laitan lasten vaatteet ja leluja. Ne mitkä eivät mene kaupan lähtevät sieltä sitten muualle.

Tässä kirja, josta ajatus tämän talven tavoitteesta lähti.

Siitä on varmaan jokunen vuosi, kun viimeksi kaappeja kävin läpi ja sain kaiken "romun" pois kaapeista. Nyt ei pitäisi löytyä sellaista sekundaa, mutta jos niin käy, niin ne olen luvannut itselleni heittää roskiin. Muuten pyrin löytämään tavaroille uuden omistajan. Ennen joulua mm. etsittiin jollekin lastenosastolle pieniä palkintoja lapsille, kun ovat käyneet tutkimuksissa. Sinne sain kaikki pääsiäismunayllätykset ja muut pienet tilpehöörit, joita tytöille tuppaa kertymään. Päiväkotiin ja kouluun olen lahjoittanut askartelutarvikkeita ja lankoja, joille ei ole ollut enää käyttöä.

Kirjat saan eteenpäin laittamalla ne kirjaston vaihtohyllyyn, josta ihmiset voivat ottaa/vaihtaa kirjoja. Sen olen kokenut tosi hyväksi, sillä kun käyn työreissuissa niin ostan matkalle pokkareita ihan siksi, ettei kirjaston omaisuus jää matkalle. Niitä en kuitenkaan tarvitse nurkkiini pyörimään, joten vaihtoon vain.

En muistanutkaan täällä raportoida, että 100 tavaran haaste onnistui, vaikka veikin pitkän ajan ja oikeastaan kävi niin, että tavaraa lähti varmasti reiluisti yli 100. Saas nähdä, mitä muuta tästä vielä eteenpäin saan. Maallisen omaisuuden, tässä tapauksessa tavaran vähentäminen, olkoon tämän talven operaatio.