Kohti uutta vuotta!

On taas aika sanoa hyvästi tälle vuodelle ja suunnata kohti seuraavaa. Tässä vuodessa oli paljon hyvää, mutta innolla katson jo seuraavaa vuotta. Jos viime aikaisista asioista täytyy jotain mainita sanoisin, että muista miten ihanaa on saada lahja, josta pitää! Sain entiseltä valmentajaltani herkkukorin ja täytyy sanoa, että arvosta sitä suunnattomasti. Enkä vain siksi, että se oli täynnä herkkuja, vaan myös siksi, että paketista ei tule jäämään kotiini mitään ylimääräistä. Koriin kun kerätään ensivuonna, tai kenties jo aiemmin, herkkuja seuraavalle annettavaksi.

 

Juhla-aika on juhlimisen aikaa ja silloin ei ajatella kiloja tai liikunnan puutetta. Ainakin itse tarvitsen tätä aikaa, sillä muuten elämä on niin aikataulutettua ja orjallista. Tietenkään syöminen ei voi täysin ryöpsähtää, sillä kilojen pois saaminen vie huomattavasti pidemmän ajan, eikä se ole itse tarkoitus. Tänä vuonna hillitsimme itsemme kohtalaisen hyvin. Voin enemmän kuin hyvällä omallatunnollani jatkaa elämäni parantamista ensivuonna.

 

 

 

Uuden vuoden lupauksia ei tule tänäkään vuonna, mutta olen kuitenkin päättänyt keskittyä perheemme ruokailun laatuun. Lisäksi tästä äärettömästä väsymyksestä johtuen, aion armahtaa itseni. Minun ei tarvitse ehtiä kaikkea, eikä huolehtia kaikesta. Pärjään kyllä vähemmälläkin ja aion sen pitää mielessäni! 

 

Näillä sanoilla hyvää uutta vuotta 2013!

Maanantai

Herätyskello soi aivan liian aikaisin -pah.

Maanantai :(

Mikä määrä rästitöitä tiedossa, itku!

Tytöt heräsivät kerrasta ja iloisena, jee.

Aamupainokin näytti taas uutta pienempää kilolukemaa -iso JEE!

Pakkasta, kunnon pakkasta ja mikä määrä lunta! Villatakit ja kaulaliinat päälle, nyt ei valiteta.

Kihinää, kuhinaa, kiirettä ja tohinaa. Koululainen matkaan, eskarilainen autoon. Pitkästä aikaa oltiin eskarissa ajoissa - Jee.

Töissäkin ajoissa.

Höyryävä teekuppi edessä, puolikas työviikko tiedossa. Kaikesta huolimatta

tästä on oiva aloittaa viikko.

Voihan marraskuu

Marraskuusta on vaikea löytää hyviä puolia. Se on oikeasti niin synkkä kuukausi vailla väriloistoa, ei vielä kunnollista joulun odotusta, se vain on. Märkää, synkkää, pimeää ja uuvuttavaa. Tänään oli taas sellainen päivä, että ei auta, kun etsiä niitä hyviä puolia. Tässä tämän hetken lista.

1. Ei harmita yhtään olla töissä, kun ulkona vain sataa!

2. Tämä on kynttilöiden parasta aikaa. Nyt saa kynttilöitä tuhlata mielin määrin. Valoa ei voi olla liikaa!

3. Kotona on enemmän aikaa, kun ei viitsi ulos lähteä. Voi lukea kirjoja (hups, artikkeleita tietysti:), tehdä käsitöitä ja siivotakin.

4. Siivous kannattaa! Järjestelemällä tavarat tulee jo siistiä, kun ei pöly ja sormenjäljet näy.

5. Tunnelmointi tunnelmallisen musiikin ja kynttilän valossa, tee kupponen kädessä. Ei ole liian kuumaa, eikä kiire minnekään.

6. Lenkkeilyyn oiva sää, kun ei ole liian kylmä, eikä maa jäässä. Heijastin vain heilumaan. Säähän ei ole este vaan pukeutumiskysymys.

7. Tämä on salaisten puuhien ja joululahjojen suunnittelun kutkuttavinta aikaa.

8. Uni tulee helposti!

Löytyihän noita, eikä tarvinnut edes kaivella. Ei se silti tätä uupumusta ja väsymystä poista, mutta ei tämäkään kuukausi ihan hukkaan heitettyä ole, eihän? Näiden asioiden lisäksi vielä reippailemaan, vaikka salille ja ulos lenkkeilemään ystävän kanssa, niin se mielikin piristyy!

En ala, tai ehkä sittenkin

En ala, en oikeasti. Muutama päivä viimeisen bloggauksen jälkeen iski jälleen flunssa. Siitä asti olen ollut pienesti sairaana. En niin pahasti, että olisin joutunut sairaslomalle, mutta niin sairas kuitenkin, etten ole pystynyt liikkumaan. Olinkin juuri innoissani ostanut salilippuja, mutta en ole pystynyt niitä käyttämään. Kyllä on monesti käynyt mielessä luovuttaminen. Ei tästä mitään tule!



Tämä mielessä jatketaan. Tämä tuli vastaan täältä http://healthyandflawless.tumblr.com/

Olo on ollut muutenkin huonohko. Kesäloman jälkeen, kun otin pientä kuntokuuria sain niskani täysin jumiin. Ihan kuin tässä ja flunssissa ei olisi ollut riittävästi, päätä on särkenyt päivittäin kesästä asti. Kävin niskani vuoksi lääkärillä ja sain lähetteen OMT-fysioterapeutille. Jouduin tätäkin aikaa siirtämään flunssan takia, mutta pääsin kuin pääsinkin perjantaina käymään. Täytyy sanoa, että kyllä tuntui taivaalliselta. Sen lisäksi, että olin jumiuttanut niskani, oli alaselkäni aivan jäykkä. OMT-fysioterapeutin käsittelyn jälkeen oli kyllä ihana olo! Vähän tunsin kipeyttä seuraavana päivänä, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna, miten hyvältä tuntui. Tästä innostuneena minun oli käytävä lenkillä. Juosta en vielä saanut, mutta en siihen olisi pystynytkään. Kävin kolme kertaa sunnuntaina kävelemässä n. 20 min kerrallaan. Ei se kamalan hyvältä tuntunut muista syistä, mutta oli kyllä kiva pitkästä liikkua.

Kaikkein ihaninta tässä oli se, että tänään minua ei ole särkenyt päätä. Ei ollenkaan, uskomatonta, mutta ah, niin ihanaa! Fysioterapiani jatkuu ja aion kyllä noudattaa hänen ohjeitaan. Minulla on erinomaiset kokemukset siitä kuinka fysioterapian ohjeiden jälkeen olen saanut ongelmat parannettua. Luotto on nytkin kova!

Jotta tässä ei olisi liian onnellinen loppu, todettakoon, että todennäköisesti näiden keveiden lenkkien, jos niitä voi edes siksi kutsua, seurauksena, flunssani paheni. Toivon totisesti, että tämä flunssa irrottaisi otteensa ja pääsin jatkamaan terveenä elämääni.

Voiko tätä oikeastaan paremmin sanoa?

Ja kyllä se on vain niin, että jos joku elämänalue reistailee, on muitakin osa-alueita hankala pitää kasassa. Työn teko on ollut päänsärystä johtuen vaikeaa ja motivaatiota on joutunut etsimään. Syömiseenkin joutuu jatkuvasti seuraamaan, mutta se sentään on kohtuullisella mallilla. Vielä repsahdan liian usein, mutta pystyn myös vastustamaan kiusauksia. Nukkumisesta nyt ei kannata puhuakaan, kun yöt menevät niistäessä/kurkkukivussa/yskiessä tms. Tosin tänään pitkästä aikaa, ei ole luovuttajan mielialaa. Uskon taas, yskänpuuskienkin keskellä, että ehkä minä sittenkin pääsen takaisin raiteilleni.

 

Väliraportti

Luin tässä, mitä olen blogini alusta kirjoittanut. Paljon on ollut suunnitelmia ja tavoitteita. Nyt pikainen raportti siitä, kuinka olen onnistunut.

100 tavaran haaste, jossa tavoitteena on poistaa 100 tavaraa kotoaan, joko roskiin laittamalla, kierrättämällä, lahjoittamalla tai myymällä. Se etenee hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Tavaroita on lähtenyt reilut 20. Jos olisin muistanut kirjata ihan kaikki, mitkä olen poistanut kotoa, niin numero olisi todennäköisesti suurempi. Jossain vaiheessa vihkoni hävisi, enkä varmasti ole muistanut jälkeen päin kaikkea, mitkä olen laittanut eteenpäin. Vielä on urakkaa jäljellä, mutta tämä on erittäin ilahduttava projekti ja tuo hyvää mieltä, kun tavaraa saa eteenpäin.

Olenko antanut aivoilleni aikaa luovuuteen? Siihen olen pyrkinyt. Koska väitökirjaprojektini alkaa olla sitä luovinta vaihetta, kirjoittamista, vaille valmiina, olen joutunut tätä kovasti miettimään. Koska aikaa ei ole liikaa, niin usein pähkäilen sitä onko seiniin tuijottaminen ajan hukkaa. Yleensä joudun myöntämään, että ei. Jos saan keskittyä asiaan (mikä ei tosin usein onnistu, kun keskeytyksiä tulee jatkuvaan ja monta projektia samaan aikaan), niin "luovat tauot" eivät ollenkaan ole ajan hukkaa. Aikaa tämä menetelmä vaatii, mutta toimii minulla. Siihen kuitenkin täytyy panostaa, että keskittyisin yhteen asiaan kerrallaan. Ajatusten jakaminen liian moneen asiaan  ei toimi.

Tavoitteeni ulkoilla enemmän ei mene onnistuneiden tai epäonnistuneiden kategoriaan. Olen ulkoillut (sienikuvat on retkeilyn saldoa), mutta en vieläkään riittävästi. Nyt on kuitenkin kolmas terve viikko menossa, joten jos tässä kuitenkin oltaisiin parempaan suuntaan menossa.

Elämäntaparemontti... No, se ei ota oikein edistyäkseen. Olen sitäkin pohtinut kovasti ja pahoin pelkään, että olen kuitenkin lähtenyt soitellen sotaan. Kokeillut, josko tämä elämäntapamuutos onnistuisi. Tarvitsen ilmeisesti selvemmät ja konkreettisemmat tavoitteet. Se on nyt viikonlopun ohjelmassa, selkeät tavoitteet! Elämä on nykyään niin hektistä ja aikataulutettua, että ilman suunnitelmallisuutta tämä projekti ei voi millään onnistua. Aika siis puhaltaa peli poikki ja aloittaa puhtaalta pöydältä ja paremmin valmistautuneena.

Ja ne elämän pienet ilot! Niistä olen nauttinut. Olen pyrkinyt joka päivä etsimään elämässäni jotain ihanaa, jotain kaunista, jotain, joka saa minut ilahtumaan. En väitä, että se olisi ollut helppoa. Kuinka usein ihmiset ympärillä vain valittavat. Eivät ole tyytyväisiä mihinkään, eikä mistään iloita. Nähdään vain ne negatiiviset asiat ja valitetaan vain. Heidän ympärillään usein alistuu elämän kurjuuteen, mutta kun elämä on niin paljon muutakin. Se on kauneutta, iloa ja onnellisuutta. Sitä löytyy, kun vähän viitsii yrittää. Sadetta on piisannut tälle syksylle, mutta ilman sadetta, en olisi nähnyt niitä upeita sateenkaaria, mitkä ovat useana päivänä olleet sen päivän kaunein asia.

Vastustuskykyä etsimässä

Olen täysin kyllästynyt tähän jatkuvaan pieneen sairasteluun, joten otin selvää vastustuskyvystä. Selvisi, että vastustuskyvyllä eli immuniteetilla tarkoitetaan ihmisen perinnöllistä ja hankittua vastustuskykyä eri tauteja aiheuttavia mikrobeja vastaan. Asia, jonka olen saanut kovasti kokea on se, että vastustuskyky ei ole pysyvää, vaan se muuttuu jatkuvasti. Olen koko elämäni ollut varsin terve. Toki olen flunssia ja mahatauteja sairastanut ehkä noin pari kertaa vuoteen. Nyt reilun vuoden olen sairastanut urakalla! Olen ollut töistäkin pois enemmän omien, kuin lasten sairastelujen vuoksi. Meillä on lapsia, joten tauteja liikkuu, enkä täysin terveenä oleta pysyväni, mutta jos en ole ollut terveenä kolmea viikkoa, on se jo liikaa!


Mitä siis voin tehdä? Olen päätellyt, että suurin syy huonoon vastustuskykyyn on huono yleiskunto. Sitä olenkin pyrkinyt parantamaan, mutta kun en ole sitä kolmea viikkoa terveenä ja aina palaan lähes alkupisteeseen. Muutakin on siis keksittävä. Katselin myös vastustuskykyä heikentäviä asioita. Niistäkään ei juuri mikään osunut kohdalle. En tupakoi, ole reilusti ylipainoinen jne.

Liian pitkä ja kova stressi huonontaa vastustuskykyä. Sopiva puolestaan lisää. En ole kokenut valtavaa stressiä. Jatkuvasti dead-linet painaa päälle, mutta omasta mielestäni hallitsen tilanteen tällä hetkellä ihan hyvin. Siitä ei siis ole apua.

Etsin sitten asioita, jotka parantavat vastustuskykyä.

Terveellinen ruokavalio: Sitä olen koittanut noudattaa. Vaikka paino ei tällä hetkellä kovaa vauhtia laskekaan (johtunee siitä liikunnan puutteesta), vihannekset ja hedelmät kuuluvat jokapäiväiseen ruokavalioon. Lisäksi juon vihreää teetä, vältän sokeria (siinä ihan aina  onnistumatta) ja valkoista jauhoa. Syön monipuolisesti muutenkin. Meinaan kuitenkin panostaa vielä enemmän tähän osa-alueeseen. Yritän vielä lisäksi löytää ”täsmätuotteita” vastustuskyvyn lisäämiseen.



Muistutukseksi itselleni kuva tässä lähistöllä olevasta patikointireitistä. Ihana polku upeilla maisemilla.

Rento elämänasenne: Tähän olen muista syistä panostanut. Yritän kovasti löytää niitä kivoja asioita elämässä. Olen tietoisesti istunut ja ollut lasten seurassa, pelannut ja leikkinyt. Olen pyrkinyt löytämään aikaa istua sohvalla ja neuloa. Vähän sisustaakin. Koska tätä aikaa ei liikaa ole, niin yritän ottaa ilon irti siitä, mistä pystyn.

Ulkoilu: Tätä täytyy lisätä. Ulkoilua, puutarhan hoitoa, lenkkeilyä ja retkeilyä. Ei liene liian vaikeaa? 

Siihenpä ne sitten loppuivatkin. Ei siis löytynyt mitään vippaskonteja, joilla flunssista pääsisi eroon. Kadonneen vastustuskyvyn metsästys alkaa niinkin yksinkertaisesti kuin lisäämällä ulkoilua ja liikuntaa, sen minkä taudeiltani/vaivoiltani pystyn. Panostan enemmän ruokavaliooni ja rentoon elämän asenteeseen. Toivotaan, että nämä pienet asiat ovat niitä ratkaisevia tekijöitä, jotka palauttavat minut taas normaalitilaan.

Aamun ajatus

Aamun ajatus

Don't you dare surround yourself with people who are not aware of the greatness that you are.
-Jo Blackwell-Preston

Niinpä. Jokaisessa on sitä jotakin. Ihan riippumatta, mitä toiset ihmiset sanoo. Ainakin itselleni on tullut tässä vuosien varrella vastaan toinen toistaan ihanampia ihmisiä. Viime aikoina olen yrittänyt muistaa sanoa sen toiselle ihan ääneen. Tässä kiireisten ja valittavien ihmisten joukossa muuttuu itsekin helposti samanlaiseksi. Täytyy oikein keskittyä etsimään hyvyyttä ja kauneutta ympärillään ja jakaa sitä muillekin.

Toivottavasti teidätkin on ympäröity ihmisillä, jotka pitävät teitä arvossaan! 

(Niin ja se elämäntaparemontti otti taas takapakkia sairastelun vuoksi. Onneksi olen taas ruodussa!)

Päiviä ja päiviä

On hyviä päiviä ja sitten on näitä päiviä. Tekisi vain mieli kiukutella. Kääriytyä peiton alle ja mennä piiloon kaikkea ikävää. Ehkä jopa lukea jotain kirjaa, joka veisi ajatukset muihin maisemiin. Saisi ajatukset pois töistä, pois tästä arjen kiireestä.  

Syksy näin yleisestikään ei ole minun vuodenaikani. Pidän sen raikkaudesta. Pidän siitä, kun ulkoilu saa posket punaiseksi. Kirpakat aamut ovat ihania, raikkaat lenkkisäät rentouttavia, mutta yleinen ankeus on mielialaa laskeva. Pimeys laskee tehoja ja sade saa pysymään sisällä.

Tiedän - elämä voittaa. Elämän kiertokulku jatkuu monessakin mielessä. Työtkin kohta taas maistuvat, asiat järjestyvät ja ilo voittaa.

Ehkä voisin aloittaa viikonlopun jotenkin toisin. Jos en menisikään laittamaan ruokaa ja siivoamaan, vaan lähtisinkin ensin lenkille. Jäisiköhän tämä alakulo sinne?

Liikunta ja aikataulutus

Kuten taisin joku postaus sitten mainita, liikunta on tuottanut minulle viime aikoina hankaluuksia. Itseasiassa vaikeaa on ollut viime vuodet, kun aloitin työt. Opiskelu- ja kotiäitivuosina liikunta kuului kiinteänä osana elämääni. Ei ollut puhettakaan, että olisi mennyt viikkoja ilman minkäänlaista liikuntaa. Nyt on asiat toisin. 

Aivan mahtavat tsemppilauseet ja motivaatiokuvat olen löytänyt Reasons to be fit -sivuilta.

Minulla on periaatteessa liukuvatyöaika, mutta käytännössä joudun tekemään virastotyöaikaa. Se taas johtuu meidän lapsista, sillä molemmat tytöistä ovat innokkaita harrastajia, mutta liian pieniä kulkemaan yksinään harrastuksiin. Reippaana tyttönä päätin ottaa kalenterin avuksi ja merkitä sinne itselleni säännölliset liikunta-ajat.  Olenkin nyt kovasti listannut päiviä ja aikoja, kuinka saisin ujutettua liikunnan takaisin elämääni. Ei ole helppoa, sillä vaikka päivässä olisikin tunti "vapaata" aikaa, se menee yleensä siirtymiseen. Ja kuten moni varmasti tietää, lasten kanssa, mikään ei suju suunnitelmien mukaan. Jos vielä oikein läheltä tarkastelee huomaa, että joudun työajoistakin nipistämään muutamana päivänä. Nämä tunnit tietysti tehdään takaisin iltaisin ja viikonloppuisin. On aika harvinaista, jos vietän täysin töistä vapaan viikonlopun.

Alla on perheen lukujärjestys. Matkat on huomioitu vain keskiviikkona, jolloin on pisin matka, joten pienet välit täyttyvät matkoista ja muista pienistä kotihommista.  Periaatteessa harrastusten aikaan pystyy käymään lenkillä, mutta käytännössä se onnistuu vain torstaina tanssin aikaan. Onneksi sentään loppuviikko on kohtalaisen vapaata ja silloin pystyy hyvinkin liikumaan, mutta arki. Kuinka tuonne väliin ujutat salikäynnit tai ryhmäliikuntatunteja?

Ilta on periaatteessa vapaa, mutta käytännössä en ehdi salille, koska matkoihin menee liikaa aikaa.  Minulla on kuitenkin kotona mies ja koitamme yhteistuumin selvitä tästäkin "katastrofista", jotta meillä kaikilla olisi hyvä olla.  Kotona voin jumpata vatsalihakset ja venytellä. Salitreenin vuoksi on lähdettävä yksin, mutta ajattelen, että sitä vartenhan viikonloput ovat!

Huomasin senkin, että perheellinen tarvitsee huomattavasti enemmän suunnitelmallisuutta. Enää ei pysty lähtemään vain salille, kun oikein rupeaa hermostuttamaan. Eikä elämäänsä muutenkaan järjestämään vain oman mielensä mukaan. Elämä on yhteen hiileen puhaltamista ja se ei ole kuulunut meidän perheen vahvuuksiin. Edetään pienin askelin, niin uskon kaiken järjestyvän.

Olen myös iloinen lasten harrastuksista, sillä ne pitävät minun mieleni virkeänä ja rauhallisena. Kuulin nimittäin jostain, että yhteinen nimittäjä sille, että lapset eivät joudu huonoille teille on ollut hyvä harrastus.

Vatsishaasteeseen olen kuitenkin täysin sitoutunut ja tämä viikko on mennyt kokeillessa erilaisia vatsalihasliikkeitä. Olen yrittänyt tehdä itselleni mahdollisimman monipuolisen ohjelman, jossa kaikki vatsalihasryhmät (mukaan lukien selkä ja kylkilihakset) saavat osansa. Vatsalihakset ovat olleet hellinä koko viikon, joten jotain hyviä kotona onnistuvia liikkeitä olen löytänyt, mutta vielä muutama lihas täytyy saada paremmin liikkeelle.

Rästityöt

En tiedä teistä muista, mutta minua ärsyttää ja rasittaa kaikista eniten rästiin jääneet hommat. Minä kun olen vielä sellainen tuulenpesä, että aloitan sata eri asiaa päivän aikana, mutta loppuun saatan aika vähän. Voi siis arvata, että näitä rästitöitä siis jää. Töissä olen sentään pyrkinyt jonkunlaiseen järjestykseen. Koska olen yksin itse vastuussa tekemisistäni ja minulla on ikioma työhuoneeni, olen siinä kohtalaisesti onnistunutkin. Silti minulle jää rästitöitä töissäkin.

Mutta tiedättekö mitä, minulla oli aivan loistava viikonloppu! Sain valtavan paljon rästihommia tehtyä, jee! Aloitin varmaan taas määrättömästi asioita, mutta sain lähes saman verran valmiiksi. Sama tahti on jatkunut myös töissä.

En tiedä, onko asialla jotain tekemistä tuon elämäntaparemonttini kanssa. Olen vain ollut niin paljon reippaampi ja jaksavampi. Innostuin myös Ready, steady and Glow blogin vatsishaasteesta. Katsotaan, josko sitä ensi kesänä olisi rantakunnossa ;). Intoa on ainakin taas, vaikka muille jakaa!!

Elämäntaparemontti

Kesäloma meni ja nyt on palattu arjen ja syksyn harmauteen. Tänä kesänä oli kovin vaikeaa etsiä mukavia asioita sateesta, sitä kun saatiin niin paljon. Otin kuitenkin eräs sadepäivä kameran ulos ja kuvailin kasvien lehtiä, joihin vesipisarat olivat jäääneet. Voi kuinka vihreältä ja raikkaalta kaikki näytti! Pihan kasvit eivät näyttäneet yhtään surkuttelevan sadetta.

 Kesällä sisällä ollessani ehdin ajatella ja tehdä paljonkin. Ehkä suurin ajatus oli aloittaa elämäntaparemontti. Olen tässä puolivuosikymmentä lahjoittanut lapsille, perheelle ja työlle. Kesällä päätin panostaa myös omaan hyvinvointiini, joka varmasti hyödyttää meitä kaikkia.

Ensimmäiseksi remonttiin meni ruokailu. Syömme kyllä kohtalaisen terveellisesti, mutta laadussa ja määrässä on korjaamisen varaa. Kun olemme panostaneet ruoan laittamiseen ja laatuun, on siitä maltettu nauttia, eikä vain kiireessä vetäisty lihapiirakkaa naamaan. Tämän seurauksena paino on mukavasti lähtenyt putoamaan ja ilman nälkää!

Ruokaremontin seurauksena herkkujen määrä on pudonnut, mutta ei toki hävinnyt. Olen vain etsinyt sopivia syötäviä ja pienentänyt määrää.  Pahimpaan makean nälkään on löytynyt marengit. Sisältävät varmasti paljon energiaa, mutta koska ovat niin kevyitä, niitä voi huoletta silloin tällöin teen kanssa ottaa. Lisäksi ne ovat niin imeliä, että vievät makeannälän helposti. Herkkujen vähentäminen on lisäksi tehnyt sen, että nautin jokaisesta suupalasta. Uskotteko, kuinka hyvältä se yksi suklaapala voikaan maistua?!

Elämäntaparemonttini yksi osa, liikunta, on kuitenkin lähtenyt hitaasti liikkeelle, sillä alkukesä hyvän alun jälkeen, pikku sairaudet ja vammat estivät liikkumisen. Tänään kaikki näyttäisi olevan kunnossa, joten nyt vain kohti parempaa kuntoa!  

Surullinen puutarhuri

Surullinen aloitteleva puutarhuri tässä, hei!

Istutin keväällä mustaherukan, karviaismarjan ja puutarhavadelman. Kahteen ensimmäiseen iski ötökät :( Laskin, että pensaissa oli yhteensä neljä eri ötökkää. 

Kuvissa tosin vain yhtä lajia. Karviaiset sain pelastettua mäntysuopaliuoksella, mutta mustaherukat menivät ja sen mitä nämä ojukepistiäiset ja karviaiskoisa eivät tuhonneet, lehdet lähinnä, niin herukkakirva, yhdessä 'tavan' kirvan kanssa, tuhosi ne. Pelkään jo kovasti ensi kevättä, kuinka mahtaa käydä.

Onneksi on muutamia onnen ja ilon aiheita.

Mansikat antoivat mukavan ja maukkaan sadon. 

Kerrankin äitienpäiväruusu oli hengissä kesään asti ja sain istutettua sen kunnon multaan. Ruusu kiitti tekemällä hurjan määrän uusia nuppuja ja kukkimalla ihan tähän päivään asti. Ei vain huonoa ilman jotain hyvääkin.

Loma lähentelee loppuaan ja ihana arki jo häämöttää. Kesä oli mukava, leppoisa ja oikein rentouttava.

Kasvotusten vai konetusten

Olen sosiaalinen ja pidän ihmisistä sekä kyläilystä puolin ja toisin. Käyn aika harvoin kylässä, eikä meilläkään käy kovin usein vieraita. Syy taitaa olla saamattomuudessa, sillä jos joku ehdottaa kyläilyä, niin yleensä aikaakin löytyy. Viime aikoina minusta kyläilyt ovat kuitenkin olleet aikamoisia pettymyksiä.

Miksi mennä kylään tai kutsua ketään meille, jos ainakin pariskunnista toinen (puolin ja toisin) on joko tietokoneella, räplää puhelinta tai selaa tablettia? Minä ainakin koen asian niin, että meillä olevat vieraat, eivät ole seurustelun arvoisia, jos kesken kaiken mieheni istahtaa koneelle katsomaan jotain yksikseen ja palaa, kun palaa, jos ylipäänsä palaa.



Kuva täältä, alkuperä AFP.

Samoin koen itseni todella tylsäksi vieraaksi, jos tietokone/puhelin/tabletti vie isännän/emännän huomion. Pahimmassa tapauksessa istun yksinäni sohvalla, kun isäntäväki kumpikin istuu omilla koneillaan.  Jos en tunne isäntää niin kovin, tai emäntä on kova juttelemaan (tai toisin päin), en pistä pahakseni, jos joku työskentelee koneellaan. Enkä pahastu siitäkään, jos sieltä etsitään tai näytetään jotain, josta keskustelu käy kiivaana.

Olen vain viime aikoina miettinyt kyläilyn tarkoitusta, kun kotonakin voin olla yksikseni, miehen ja lasten ollessa kukin omien ruutujensa edessä? Puhumattakaan siitä, että suotta vaivautua lähtemään, kun koneidenkin välityksellä voidaan jutella ja keskustelu voi käydä kiivaampanakin kuin kasvotusten. Virtuaalikeskustelussa huomion arvoista on myös se, että samalla voi vaikka surffailla netissä, niin ei mene aika ihan hukkaan...

Loma

Loma! Tänään alkaa loma! Muistatteko sen tunteen, kun koulusta sai kevättodistuksen ja jäätelön jälkeen lähdettiin kesälomalle?

Siihen tunteeseen ei enää pääse, mutta aika lähelle sentään, kun töistä pääsee lomille. En ole koskaan ollut mikään ahkera siivoaja, mutta kesäloman ensimmäisenä päivänä siivosin kunnolla! Se tapa on edelleen jäänyt, sillä aina loman alettua pyhitän ensimmäisen päivän siivoamiseen. Tänä vuonna olin päättänyt tehdä poikkeuksen ja siivota jo ennen lomalle jäämistä, mutta...

En voi käsittää, että tässä talossa asuu neljä ihmistä, mutta vain yksi pistää tavarat paikalleen! Ei riitä tämän huushollin siivoukseen vain yksi päivä, ei. Taitaa tästä talon emännästä tulla aikamoinen pirttihirmu, kun lomalle jää! Ei muuten tule kesälomaretkiä, eikä vesisotaa, jos ei kotitöitä ole tehty! Katsotaan minkälaista uhkailua ja kiristystä sitä joutuu käyttämään ennenkuin tavarat ovat paikallaan ja huoneet puhtaita, mutta tehtävä se on. Jatketaan sitä perinnettä, minkä kouluaikoina aloitin.

Huomasin muuten vasta eilen, että täälläkin on jo täysi kesä! Päivät ovat menneet niin töissä, etten ole paljoa ulos vilkaissut. Tien pientareet ovat täynnä kukkia. Meidän takapihammekin on niin kaunis ja vehreä. Kesä on nyt täällä! Ihan piti ottaa kamera ja käydä ottamassa kuvia. Kyllä suomen kesä on vain kaunis vihreydessään.

Ikäkriisejä

Olen aika usein naureskellut kaikenlaisille ikäkriiseille. En niinkään siksi, ettenkö uskoisi niiden olemassa olooon, vaan siksi, etten usko ikäkriisien yleisesti selittävän  ihmisten käytöstä. Jonkun verran olen joutunut käsitystäni muuttamaan. En edelleenkään usko, että kaikille 50-v iskee villitys ja 30-v kynnyksellä tulee kolmenkympin kriisi, mutta joku perä näillä varmasti on.

Itse kolmenkympin ylitettyäni olen ajatellut huomattavan paljon enemmän perhettäni, sen sitovuutta, sukuani ja niistä vieraantumista. Olen ajatellut enemmän terveyttä ja etenkin sen ylläpitämistä. Ruuhkavuodet ovat olleet totta jo kohta kymmenen vuotta, mutta nyt sitä enemmän ajattelee, mitkä ovat näiden vuosien vaikutus itseeni ja perheeseeni.



Olen huomannut, että elämä menee vauhdilla eteenpäin. Sitkun-ajattelun on muututtava! Vaan, kun on lähes koko aikuisikänsä käyttänyt perheen hyvinvoinnista huolehtimiseen, ei tiedäkään, mitä elämältä perheen lisäksi oikeasti haluaa. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen elämääni. Olen ammatinvalintaanikin tyytyväinen. En kaipaa siihenkään muutosta, vaikka tämäkin työ on epävarmaa, sopimuksesta toiseen pomppimista. Muutosta voi olla luvassa, vaikken sitä kaipaisikaan.  En kaipaa mitään ekstremeä, mutta siltikin tuntuu, että tämä tavallinen tylsä elämä ei aina riitä. Kaipaan haastetta!

Ehkä vihdoinkin on aika oppia tuntemaan itseänsä ja etsimään ne omat haasteet. Eikä tässä tarvitse odotella viidenkympin villitystä, vaan elämästä voi nauttia ihan nytkin, keskellä kolmenkympin kriisiä :)

Kun Venus ohitti auringon

Meidän 10-v tyttäremme on kovin kiinnostunut, no kaikesta. Pari kesää on aloitettu lasten tiedeleirillä ja se on ollut jymymenestys! Tyttäremme muiden lasten mukana imee kaiken tiedon, minkä leirillä saa. Tyttärelleni tämän vuoden ehdoton kohokohta oli tämä aamu, kun Venus ohitti auringon.




Venus ohittamassa aurinkoa kuva sympatico.ca newsin sivuilta

Lapsilla oli lupa tulla leirille aikaisemmin ihastelemaan Venusta. Sää oli pilvinen, eikä aurinkoa näkynyt, mikä pettymys. Vaan kuin tilauksesta 15 min ennen ohikulun loppumista aurinko näyttäytyi!  Kannatti herätä ennen kukonlaulua!

Pääsin itsekin kurkistamaan kaukoputkeen. Kaukoputken suodatin suodatti muut kuin vihreän valon ja näkymä oli kuvan kaltainen. Näimme pienen pisteen suuremman pallon reunalla ja kuvasta poiketen näimme myös erilaisia aurinkopilkkuja. Näkymää voisi kuvata vaatimattomaksi, mutta me ainakin vaikutuimme ja tästä puhutaan varmaan vielä pitkään.
 Kyllä maailmamme on vain ihmeellinen!

Tuulessa liehuvat pyykit

En tiedä miksi, mutta minusta pyykkinarulla kuivuvat pyykit ovat kaunis näky! Olen aina pitänyt siitä ja muistan ihan lapsuuteni kesinäkin ihastelleeni narulla kuivuvia pyykkejä ja niiden tuoksua. Mikään ei vedä vertaa ulkona kuivatun pyykin tuoksulle!

Viikonloppuna aurinko paistoi, oli lämmintä ja tuulikin puhalsi lämpimästi. Täydellinen pyykkipäivä! Olimme koko viikonlopun ulkona ja siitä huolimatta tai kenties juuri sen vuoksi, sain pestyä aivan mahdottoman määrän pyykkiä. Siitepölystä huolimatta kuivasin pyykit ulkona ja mikäs oli kuivatessa, kun koneellinen oli pessyt, edellinen satsi oli jo kuiva!

 

 

Enpä muista, milloin olisin saanut niin paljon aikaiseksi! Ei se ihminen paljoa tarvitse ilahtuakseen. Olenkin alkuviikon fiilistellyt tätä tunnetta, kun pyykkikorit ovat aivan tyhjiä ja kaapit täynnä puhtaan tuoksusia pyykkejä. Mikä tunne! Kiire tuntuu jääneen jonnekin kauas taakse, vaikka tiedän, että se todellisuudessa on tuossa nurkan takana. Pyykkikorit ovat kuitenkin tyhjät ja vaatekaapit järjestyksessä! Aion todellakin nauttia tästä hetkestä ja huolehtia kiireestä, sitten kun sen aika on.

Kohti minimalismia

Sain itseäni niskasta kiinni ja sain laitettua vaatteita eteenpäin. Meiltä lähti 16 suurta kassillista lasten vaatteita! Vain kaksi pussillista meni roskiin ja ne olivat oikeasti käyttökelvottomia. Uskotteko, että on kepeä olo? Tästä kepeästä olosta innostuneena meinaan vielä pistää tavaraa eteenpäin.

  

 

Yllä valitettavasti kaunisteltu lähtötilanne ja alla vaatteet valmiina lähtöön

Joku vuosi sitten luin sadan tavaran haasteesta ja mietinkin tarttuisinko nyt siihen.

Sata tavaraa tuntuu aika isolta määrältä ajallisesti, ei tavarallisesti. Minulla on kesäloma kahdessa osassa ja ajattelin tästä kevyestä mielestä innostuneena, jos ensimmäisen pätkän käyttäisi raa'asti siivoamiseen ja järjestämiseen. Olenhan jo hyvässä alussa. Lastenvaatteet ovat lähteneet, parittomat sukat ovat kerättynä pussiin (etsin mahdolliset parit ja loput lähtee roskiin), turha vierassänky saatu uuteen kotiin, elektroniikkaromu kasattu ja oman vaatekaapin raakkaaminen aloitettu.

Olisihan se hienoa, jos kaikki tavarat olisivat tarpeellisia, suunnilleen omilla paikoilla ja löydettävissä.  Meillä ei taida mikään olla ihan tiptop vaan kaikki on kuten kuvassa hiukan vinksallaan. Enkä itse näe sitä itse tarkoitukseksi, että saisin kodistani sisustuslehden mallikodin, mutta eikö elämä olisi kaikille helpompaa, kun tavarat olisivat kutakuinkin siivosti.

Vai onkohan sekin vain harhakuvitelmaa?  

Äitienpäivän pysähdys

Olen useampanakin äitienpäivänä kuullut väittelyitä siitä pitäisikö äitien saada äitienpäivänä omaa aikaa, vai olla koko päivä lasten kanssa. Ymmärrän kyllä kysymyksen, mutta minusta se on hassu. Eikös se ole samantapainen kysymys kuin pitääkö pienten lasten äitien olla kotona vai töissä. Asia riippuu täysin ihmisestä ja näkökulmasta.

Itse viihdyn niin äitienpäivänä kuin muinakin päivinä parhaiten lasten kanssa. En ole mikään juhlaihminen ja äitienpäiväkin menee normaalisti tavanomaisissa touhuissa. Juhlapäivät ovat kuitenkin usein onnistuineita, sillä pienet extrat, kuten lahjan antaminen ja aamupalan laittaminen, nostavat päivän tunnelmaa aamusta asti. Lisäksi päivään ei tumpata liikaa asioita vaan nautitaan siitä, mitä ollaan kulloinkin tekemässä.

Eikös se ole juuri sitä, mitä elämän pitäisikin olla? Pysähtyä ja nauttia niistä asioista, joita on tekemässä. Ei huolehtia siitä, mitä pitäisi tehdä tai siitä, mitä on jäänyt tekemättä. Joka päivä ei voi olla juhlapäivä, mutta jokaisena päivänä voi silti tehdä parhaansa.

Vaikka huomenna juhlitaankin meitä äitejä, niin nautitaan huomenna lapsistamme, elämämme suurimmista saavutuksistamme ja iloitaan heistä. Ollaan edes pieni hetki läsnä vain heitä varten. Ilman heitä emme olisi äitejä ♥ Oikein hyvää äitienpäivää!

Seiniin tuijottelu

Me tarvitsisimme aikaa tuijotella seiniin, aikaa tarkkailla, aikaa hukkua kysymykseen, aikaa eksyä ongelmaan, aikaa kokeilla vikateitä, ja aikaa olla nielaisematta ensimmäistä vastausta ja jatkaa etsimistä. Tarvitsisimme aikaa olla ajattelematta ja aikaa antaa ajatusten nousta itsestään esiin. Mitkään luovan ajattelun työpajat ja koulutusviikonloput eivät tule meitä pelastamaan, sillä aivojen syviä prosesseja ei voi ohjata, kiirehtiä tai pakottaa. Ilman tällaista luovaa aikaa me vain mittaamme, tilastoimme, tulostamme ja nyhjäämme lähtökuopissa.

Teksti on katkelma hesarin jutusta Seiniin tuijottelun jalo taito. Teksti löytyy kokonaisuudessaan Hesarin sivuilta. 

Eikö vain pidäkin paikkaansa? Joskus ratkaisut vaikeisiinkiin ongelmiin löytyy juuri silloin, kun ajatus saa kulkea vapaasti. Itse tiedän jo sen, että parhaat ideat syntyvät lenkkipolulla. Harmi, että  tallustan lenkkipolkuja vain harvakseltaan. Miksi? Tiedänhän itsekin olevani luovimmillani juuri silloin. Jostain syystä mielummin ammennan valmiita vastauksia, kuljen samoja kaavamaisia polkujani ja myönnän, nyhjään lähtökuopissa.

Jos tänään lupaisin itselleni, että minulla on lupa vain olla. Lupa rikkoa rutiineita. Lupa päästää aivoni vapaalle. Antaa aivojen levätä ja prosessoida asiat omalla tavallaan. Kuka tietää, mitä siitä syntyy.



(Sairas)loma

Tyttäremme on syntynyt viikolla 10, joka suoraan sanottuna on erittäin huono viikko syntyä. Ensinnäkin täällä päin on silloin hiihtoloma. Toisekseen sillä viikolla on liikkeellä hirmuinen määrä tauteja.

Tänä vuonna synttärit saatiin kunnialla läpi, mutta sitten se alkoikin. Ensin iski oksennustauti. Sen jälkeen sitkeä kuumetauti. Koko loma meni juodessa kylmää ja lämmintä, sekä kuumetta mitattaessa.

Odotukset olivat korkealla. Olimme jo suunnitelleet viettävämme liikunnallisen perheloman ihan kotosalla. Tarkoituksena saada asioita kotona järjestykseen ja nauttia ihanista kevätpäivistä, joita meille oli suotu.

Yksi tavoite kuitenkin toteutui. Sain viettää kiireetöntä aikaa lasten kanssa. Ei ollut kiire, ei. Minä ehdin neuloa muutaman työn valmiiksi. Luin monta kirjaa tytöille. Ehdimme hiukan askartelemaan ja leipomaankin. Näin kun ajattelee, niin ei tämä loma ihan penkin alle mennyt, vaikka siltä pahasti tuntuikin.

Ryhtiliikettä tässä kuitenkin kaipaisi. Arkena, kun ei ehdi muuta kuin istua töissä tai autossa tyttöjä kuskaten, niin olisi tämä aktiiviloma ollut paikallaan. Vaan ei tässä valitus auta, sitä on vain otettava itseänsä niskasta kiinni, arkena!

Iloa monsterista

Esikoiseni täyttää viikonloppuna 10-v. Iso koululainen jo. Elämme tällä hetkellä varsin seesteistä aikaa, enkä anna tulevan murrosiän pelottaa :). Koitan pistää varastoon hyvät hetket, jotka yritän kaivella mieleni sopukoista, kun ne huonot hetket iskevät.

Tyttäremme sai jo ensimmäisen lahjansa, kun kummitäti ei pääse varsinaista syntymäpäivää viettämään. Lahja oli mitä ihanin <3. Hän vei tyttären kaupungille ostoksille. Mukaan tarttui mikäs muukaan, kun nyt niin muodissa oleva, Monster High nukke. Itse olen niin vastaan näitä muotivillityksiä. Tässä voisin viitata aiempaan postaukseen vaatteiden määrästä. Sama luonnollisesti koskee tavaroiden määrää. Kuka näitä muotileluja haluaa muutaman vuoden päästä?

Clawdeen Wolf. Kuva otettu täältä

Vaan se ilo, joka tytöstä huokui, vei moiset ajatukset pois. Hän oli niin onnellinen uudesta nukestaan ja siitä, että pääsee mukaan leikkeihin oikealla Monster High nukella.

Onnellinen olen myös siitä, että tyttäreni sai mukavan päivän ja jakamattoman huomion kaukana asuvan kummitätinsä kanssa. Päivä oli hänelle varmaan ikimuistoinen! Olisi varmasti ollut ilman nukkeakin, mutta se kruunasi kaiken.

Muistutukseksi itselleni - oman ajan antaminen on erinomainen lahja!

Työn iloa

Arjen onnea on mukava työ. Parasta on, kun töissä istuessaan tuntee, että tänne minä kuulun, tätä minä haluan tehdä. Ne päivät ovat parhaita, kun on kädet täynnä työtä ja silti otan ne hymyillen vastaan, käärin hihat ja ryhdyn hommiin!

Työn iloa!

Vaatteet ja niiden määrä?!?

Vaatteet! Ne saavat minut raivon partaalle. Mihin me tarvitsemme niin paljon vaatteita? Vaikka ovatkin suurimmaksi osaksi kierrätettyjä ja käyneet ainakin yhdellä lapsella, niin silti, miksi? Miksi niitä tarvitsee olla niin paljon ja jos olisi vähemmän, niin hoidettaisiinko niitä paremmin? Jätettäisiinkö pitkin lattioita? Säästän kuvilta, sillä siitä on kauneus kaukana.

Toinen mikä saa minut vielä surullisemmaksi on se, että käytettyjä vaatteita ei enää huolita :(. Minne minä laitan kaikki ne vaatteet? Pitääkö minun oikeasti heittää 6 pussillista vaatteita menemään? Olen yleensä vienyt SPR:n kirpparille ja varmaan vien nämäkin, mutta minua alkoi epäilyttämään, että kuka niitä ostaa. Olen siis kokeillut tarjota meidän lastemme vaatteita jo useita vuosia, mutta toivotaan, että kyse on vain minun lähipiiristäni, eikä yleisestä maailman menosta.

Jos meitä vielä siunataan pienokaisella, mottonani tulee olemaan, "niin vähän kuin mahdollista"! Ja tietysti käytettynä hommaan kaiken, minkä vain pystyn.

Jottei mene ihan vain valittamiseksi, niin täytyy kertoa, mikä on viime aikoina ilahduttanut. No, kunnon talvi tietenkin! Nyt on lunta ja pakkasta. Luonto on niin kaunis, raikas ja valkoinen. Ihanaa on myös se, kun talven puhtauden voi siivouspäivän päätteeksi tuoda sisään raikkaiden mattojen ja petivaatteiden muodossa.