keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Vastustuskykyä etsimässä

Olen täysin kyllästynyt tähän jatkuvaan pieneen sairasteluun, joten otin selvää vastustuskyvystä. Selvisi, että vastustuskyvyllä eli immuniteetilla tarkoitetaan ihmisen perinnöllistä ja hankittua vastustuskykyä eri tauteja aiheuttavia mikrobeja vastaan. Asia, jonka olen saanut kovasti kokea on se, että vastustuskyky ei ole pysyvää, vaan se muuttuu jatkuvasti. Olen koko elämäni ollut varsin terve. Toki olen flunssia ja mahatauteja sairastanut ehkä noin pari kertaa vuoteen. Nyt reilun vuoden olen sairastanut urakalla! Olen ollut töistäkin pois enemmän omien, kuin lasten sairastelujen vuoksi. Meillä on lapsia, joten tauteja liikkuu, enkä täysin terveenä oleta pysyväni, mutta jos en ole ollut terveenä kolmea viikkoa, on se jo liikaa!


Mitä siis voin tehdä? Olen päätellyt, että suurin syy huonoon vastustuskykyyn on huono yleiskunto. Sitä olenkin pyrkinyt parantamaan, mutta kun en ole sitä kolmea viikkoa terveenä ja aina palaan lähes alkupisteeseen. Muutakin on siis keksittävä. Katselin myös vastustuskykyä heikentäviä asioita. Niistäkään ei juuri mikään osunut kohdalle. En tupakoi, ole reilusti ylipainoinen jne.
Liian pitkä ja kova stressi huonontaa vastustuskykyä. Sopiva puolestaan lisää. En ole kokenut valtavaa stressiä. Jatkuvasti dead-linet painaa päälle, mutta omasta mielestäni hallitsen tilanteen tällä hetkellä ihan hyvin. Siitä ei siis ole apua.
Etsin sitten asioita, jotka parantavat vastustuskykyä.
Terveellinen ruokavalio: Sitä olen koittanut noudattaa. Vaikka paino ei tällä hetkellä kovaa vauhtia laskekaan (johtunee siitä liikunnan puutteesta), vihannekset ja hedelmät kuuluvat jokapäiväiseen ruokavalioon. Lisäksi juon vihreää teetä, vältän sokeria (siinä ihan aina  onnistumatta) ja valkoista jauhoa. Syön monipuolisesti muutenkin. Meinaan kuitenkin panostaa vielä enemmän tähän osa-alueeseen. Yritän vielä lisäksi löytää ”täsmätuotteita” vastustuskyvyn lisäämiseen.

Muistutukseksi itselleni kuva tässä lähistöllä olevasta patikointireitistä. Ihana polku upeilla maisemilla.

Rento elämänasenne: Tähän olen muista syistä panostanut. Yritän kovasti löytää niitä kivoja asioita elämässä. Olen tietoisesti istunut ja ollut lasten seurassa, pelannut ja leikkinyt. Olen pyrkinyt löytämään aikaa istua sohvalla ja neuloa. Vähän sisustaakin. Koska tätä aikaa ei liikaa ole, niin yritän ottaa ilon irti siitä, mistä pystyn.

Ulkoilu: Tätä täytyy lisätä. Ulkoilua, puutarhan hoitoa, lenkkeilyä ja retkeilyä. Ei liene liian vaikeaa? 
Siihenpä ne sitten loppuivatkin. Ei siis löytynyt mitään vippaskonteja, joilla flunssista pääsisi eroon. Kadonneen vastustuskyvyn metsästys alkaa niinkin yksinkertaisesti kuin lisäämällä ulkoilua ja liikuntaa, sen minkä taudeiltani/vaivoiltani pystyn. Panostan enemmän ruokavaliooni ja rentoon elämän asenteeseen. Toivotaan, että nämä pienet asiat ovat niitä ratkaisevia tekijöitä, jotka palauttavat minut taas normaalitilaan.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Aamun ajatus

Aamun ajatus

Don't you dare surround yourself with people who are not aware of the greatness that you are.
-Jo Blackwell-Preston


Niinpä. Jokaisessa on sitä jotakin. Ihan riippumatta, mitä toiset ihmiset sanoo. Ainakin itselleni on tullut tässä vuosien varrella vastaan toinen toistaan ihanampia ihmisiä. Viime aikoina olen yrittänyt muistaa sanoa sen toiselle ihan ääneen. Tässä kiireisten ja valittavien ihmisten joukossa muuttuu itsekin helposti samanlaiseksi. Täytyy oikein keskittyä etsimään hyvyyttä ja kauneutta ympärillään ja jakaa sitä muillekin.

Toivottavasti teidätkin on ympäröity ihmisillä, jotka pitävät teitä arvossaan! 

(Niin ja se elämäntaparemontti otti taas takapakkia sairastelun vuoksi. Onneksi olen taas ruodussa!)

perjantai 7. syyskuuta 2012

Päiviä ja päiviä

On hyviä päiviä ja sitten on näitä päiviä. Tekisi vain mieli kiukutella. Kääriytyä peiton alle ja mennä piiloon kaikkea ikävää. Ehkä jopa lukea jotain kirjaa, joka veisi ajatukset muihin maisemiin. Saisi ajatukset pois töistä, pois tästä arjen kiireestä.  

Syksy näin yleisestikään ei ole minun vuodenaikani. Pidän sen raikkaudesta. Pidän siitä, kun ulkoilu saa posket punaiseksi. Kirpakat aamut ovat ihania, raikkaat lenkkisäät rentouttavia, mutta yleinen ankeus on mielialaa laskeva. Pimeys laskee tehoja ja sade saa pysymään sisällä.


Tiedän - elämä voittaa. Elämän kiertokulku jatkuu monessakin mielessä. Työtkin kohta taas maistuvat, asiat järjestyvät ja ilo voittaa.

Ehkä voisin aloittaa viikonlopun jotenkin toisin. Jos en menisikään laittamaan ruokaa ja siivoamaan, vaan lähtisinkin ensin lenkille. Jäisiköhän tämä alakulo sinne?