On hyviä päiviä ja sitten on näitä päiviä. Tekisi vain mieli kiukutella. Kääriytyä peiton alle ja mennä piiloon kaikkea ikävää. Ehkä jopa lukea jotain kirjaa, joka veisi ajatukset muihin maisemiin. Saisi ajatukset pois töistä, pois tästä arjen kiireestä.
Syksy näin yleisestikään ei ole minun vuodenaikani. Pidän sen raikkaudesta. Pidän siitä, kun ulkoilu saa posket punaiseksi. Kirpakat aamut ovat ihania, raikkaat lenkkisäät rentouttavia, mutta yleinen ankeus on mielialaa laskeva. Pimeys laskee tehoja ja sade saa pysymään sisällä.
Tiedän - elämä voittaa. Elämän kiertokulku jatkuu monessakin mielessä. Työtkin kohta taas maistuvat, asiat järjestyvät ja ilo voittaa.
Ehkä voisin aloittaa viikonlopun jotenkin toisin. Jos en menisikään laittamaan ruokaa ja siivoamaan, vaan lähtisinkin ensin lenkille. Jäisiköhän tämä alakulo sinne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti