En ala, tai ehkä sittenkin

En ala, en oikeasti. Muutama päivä viimeisen bloggauksen jälkeen iski jälleen flunssa. Siitä asti olen ollut pienesti sairaana. En niin pahasti, että olisin joutunut sairaslomalle, mutta niin sairas kuitenkin, etten ole pystynyt liikkumaan. Olinkin juuri innoissani ostanut salilippuja, mutta en ole pystynyt niitä käyttämään. Kyllä on monesti käynyt mielessä luovuttaminen. Ei tästä mitään tule!



Tämä mielessä jatketaan. Tämä tuli vastaan täältä http://healthyandflawless.tumblr.com/

Olo on ollut muutenkin huonohko. Kesäloman jälkeen, kun otin pientä kuntokuuria sain niskani täysin jumiin. Ihan kuin tässä ja flunssissa ei olisi ollut riittävästi, päätä on särkenyt päivittäin kesästä asti. Kävin niskani vuoksi lääkärillä ja sain lähetteen OMT-fysioterapeutille. Jouduin tätäkin aikaa siirtämään flunssan takia, mutta pääsin kuin pääsinkin perjantaina käymään. Täytyy sanoa, että kyllä tuntui taivaalliselta. Sen lisäksi, että olin jumiuttanut niskani, oli alaselkäni aivan jäykkä. OMT-fysioterapeutin käsittelyn jälkeen oli kyllä ihana olo! Vähän tunsin kipeyttä seuraavana päivänä, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna, miten hyvältä tuntui. Tästä innostuneena minun oli käytävä lenkillä. Juosta en vielä saanut, mutta en siihen olisi pystynytkään. Kävin kolme kertaa sunnuntaina kävelemässä n. 20 min kerrallaan. Ei se kamalan hyvältä tuntunut muista syistä, mutta oli kyllä kiva pitkästä liikkua.

Kaikkein ihaninta tässä oli se, että tänään minua ei ole särkenyt päätä. Ei ollenkaan, uskomatonta, mutta ah, niin ihanaa! Fysioterapiani jatkuu ja aion kyllä noudattaa hänen ohjeitaan. Minulla on erinomaiset kokemukset siitä kuinka fysioterapian ohjeiden jälkeen olen saanut ongelmat parannettua. Luotto on nytkin kova!

Jotta tässä ei olisi liian onnellinen loppu, todettakoon, että todennäköisesti näiden keveiden lenkkien, jos niitä voi edes siksi kutsua, seurauksena, flunssani paheni. Toivon totisesti, että tämä flunssa irrottaisi otteensa ja pääsin jatkamaan terveenä elämääni.

Voiko tätä oikeastaan paremmin sanoa?

Ja kyllä se on vain niin, että jos joku elämänalue reistailee, on muitakin osa-alueita hankala pitää kasassa. Työn teko on ollut päänsärystä johtuen vaikeaa ja motivaatiota on joutunut etsimään. Syömiseenkin joutuu jatkuvasti seuraamaan, mutta se sentään on kohtuullisella mallilla. Vielä repsahdan liian usein, mutta pystyn myös vastustamaan kiusauksia. Nukkumisesta nyt ei kannata puhuakaan, kun yöt menevät niistäessä/kurkkukivussa/yskiessä tms. Tosin tänään pitkästä aikaa, ei ole luovuttajan mielialaa. Uskon taas, yskänpuuskienkin keskellä, että ehkä minä sittenkin pääsen takaisin raiteilleni.