Ei ole helppoa

Mistä tietää koulujen alkaneen? Siitä, että lapset aloittavat sairastelun. Eikä se tietenkään siihen rajoitu, vaan tarttuu meihin aikuisiinkiin. Tämä kiloprojekti on ollut kyllä todella takkuista. On vain yksittäisiä päiviä, jolloin toimii sekä liikunta, että syöminen. Se itselleni mainittakoon, että onneksi ainakin toinen on aina onnistunut. Muutenhan tässä olisi lisää karistettavaa. Onneksi suunta on alaspäin, vaikkakin hitaasti, sillä muuten alkaisi varmasti ahdistaa.

Pitäisi varmasti laskea hetken aikaa kaloreita, sillä uskallan väittää, että syömäni ruoka on varsin terveellistä. Olen myös laskenut jatkuvasti annoskokoja, mutta en vieläkään riittävästi. Täytyy myös tarkistaa hedelmien syönti. Niitä tahdon napsia aina makeannälkään, joka tuntuu iskevän harva se tunti.

Lähde

Olen kuitenkin saanut suhteellisen rauhassa keskittyä tähän projektiin, kun olen vain kotosalla ollut. Kyläilyt tuntuvat usein olevan se kompastuskivi, kun en millään ilkeä olla ottamatta sitä pullaa tai keksiä, jota on tarjolla. Toisaalta meidän lapset kyllä osaavat sen homman, joten isännät tuskin edes huomaisivat, vaikken mitään ottaisi.

Lähde

Jatketaan tätä projektia, sillä suunta on kuitenkin oikea, olo on hyvä, eikä tästä ole tullut elämää suurempaa kysymystä. Liikunnan pitäminen ohjelmassa lienee vaikeinta, kun lasten harjoitusajat tulivat, eikä meillä ole yhtään vapaapäivää viikossa. Lapsilla yksistään on 13 harjoituskertaa viikossa. Saattaa siis olla, että ennen marraskuuta, ei paljoa pääse salilla käymään. Koitan kuitenkin hyödyntää nämä harrastusajat ja käydä ainakin lenkillä. Ei tässä onneksi ole montaa kuukautta jäljellä. Tämä taistelu on tarkoitettu voitettavaksi ja kuten tuossa yllä on sanottukin, täytyy vain taistella kovemmin.