Tänään uskallauduin ensimmäistä kertaa tänä vuonna puntarille ja olin iloisesti yllättynyt. Muutama sata grammaa, niin pääsen takaisin samoille lukemille kuin ennen joulua. Sitä on vain jatkettava samaa rataa, vaikka täytyy sanoa, että karkin tuska on kamala. Sinänsä hassua, kun en niin karkeista välitä, mutta nyt tekee mieli!
Olen monella tavalla onnekas, mutta erityisen onnekas olen lasten syömisten suhteen, sillä lapsemme syövät lähes kaikkea, mitä eteen pistetään. Meidän tehtävämme on siis pitää ruoka terveellisenä. Niin simppeliä, mutta toteutus on ollut tähän asti hyvin vaikeaa.
Innostuin lukemaan kirjaa Nuoren urheilijan ravitsemus ja se avasi silmiäni. Ei välttämättä niinkään perusperiaatteiden suhteen, kuin sen helppouden kanssa. Olen jotenkin pitänyt terveellisen ruoan tekemistä työläänä.
Syynä vain taisikin olla laiskuus. Kyllähän ruoan valmistus kauan vie, jos alusta asti aloittaa, mutta onneksi on pakaste tuotteita ja suunnittelemalla pääsee pitkälle. Pitää vain ottaa se asiakseen ja jotenkin saada mies myös teon tasolla mukaan talkoisiin. Ehkäpä tämä tästä lähtee sujumaan. Alku ainakin on ollut yllättävän helppoa. Pitää raportoida asiasta taas jonkun ajan päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti