Joskus syksyllä kerroin käyneeni fysioterapeutilla ja saaneeni sieltä todella hyvän olon. Siellä myös löytyi seuraavalla kerralla astetta pahempi vamma selästä, joka veikin koko loppuvuoden liikunnan lähes pannaan. Mitään muuta en saanut tehdä kuin kävellä sen verran kuin selkä antoi oireilematta liikkua, mikä oli päivästä riippuen 10-30 min.
Mieli alkoi jo joulun tienoolla olla aika maassa asian tiimoilta. Tuntui, etten millään saa selkääni kuntoutettua, kun istumista ei millään pysty välttämään. Onnekseni tuli joululoma ja koko loman vietin muuten kuin istuen. Nyt selkäni ei enää oireile! Pitää vain muistaa, etten päästä tilannetta enää koskaan tälle tasolle. Sitä on niin tottunut erilaisiin kolotuksiin ja jomotuksiin, ettei edes hoksaa, milloin tilanne vaatii hoitoa.
 |
| Kuva löytyi täältä |
Uuden vuoden jälkeen pääsin sitten taas raiteille ja kaksi viikko pystyinkin liikkumaan 4 kertaa viikossa, mikä oli jo uskomattoman hyvin ja sai olon ihan eri sfääreihin. Nyt olen juuri toipumassa flunssasta ja viime viikko meni siihen. Sunnuntaina kävin pumpissa pitkästä, pitkästä aikaa ja lihakset muistavat treenin vieläkin, ihanaa :)!
Yllä oleva motivaatiolause on kulkenut koko alkuvuoden mukana. Jos en oikeasti jaksa aloittaa aina nolla pisteestä, täytyy vain sinnitellä vaikeuksien yli. En todennäköisesti pääse timmiin kesäkuntoon, mutta jos tulisin edes riippuvaiseksi liikunnasta, niin se olisi jo alkua. Nytkin niska on aivan jumissa, enkä tiedä miksi, mutta en anna sen häiritä, vaan liikun, minkä niska antaa myöden. Enää en luovuta!
Sain myös ilouutisen, sillä noin 10 min. pyörämatkan päähän meiltä aukeaa ensi syksynä kuntosali! Jee, ei enää tarvitse miettiä kuka menee autolla, minne, kenen kanssa ja mihin aikaan. Riittää, että yksi vie ja toinen on vapaa salille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti