Isot tavoitteet pieniksi

"Sinulla on aina aikaa tärkeille asioille." "Ajankäyttösi kertoo sinusta paljon." "Kalenterisi on armoton."

Tuttuja ja aika karuja lauseita, mutta niin totta. On ihan selvä, että tärkeille asioille raivaat kalenterista aikaa. Tähän perustuu sekin, että usein kaverin kanssa tehdyille liikuntatreffeille löytyy aikaa, vaikka olisi kuinka kiire.

Katsastin tässä itse kalenterini ja nyt se näyttää siltä kuin sen pitäisi. Sieltä löytyy lenkkiä, salia ja jumppaa yksin, kavereiden ja perheen kanssa. Toki siellä on vielä tekemistä ja kuten viime postauksessa ilmenikin, tulee taukoja, jolloin en millään ehdi jumppaan tai lenkille. Silloin joudun priorisoimaan asiat. Vaikka podenkin liikkumattomuudesta huonoa omaatuntoa ja fyysistä oloa, niin jos 52 viikosta 8 viikkoa menee ilman liikuntaa, niin jäljellä on kuitenkin 44 liikunnallista viikkoa eli 85 % vuodesta. Ei siis syytä huoleen.

Yleensä sitä tahtoo elää sitkun elämää ja odottaa, että polun päässä tai mutkan takana avautuu uusi parempi elämä, mutta pitäisi muistaa, että se elämä on tässä ja nyt. Kun katsoo taakse pidemmällä aikavälillä huomaa muutokset. Pari vuotta sitten liikuntaa oli 0h viikossa. Nyt sentään 5-8 h viikossa. Ei vieläkään riittävästi, mutta jos liikuntaa on tullut lisää 20 h kuukauteen niin se on jo paljon. Eikö? 

Täytyy muistaa päämäärä, mutta asettaa pienemmät välitavoitteet. Kun muistaa pistää isot tavoitteet pieniksi teoiksi, iloita pienistäkin muutoksista ja edistyksen askeleista, on jo pitkällä. Kuinkahan sitä tämän muistaisi, eikä vajoaisi heti synkkyyteen, kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan? 

* * * * * * * *

Lopuksi vielä olen kiitollinen tyttärestäni, joka eilen nukkumassa ollessa säikähti sydänjuuriaan myöden. Rauhoituttuaan hän käpertyi syliini ja juuri ennen nukahtamista puristi minua tiukasti ja sanoi "Rakastan sinua. Olet maailman ihanin äiti.". Tämän kätken pahojen päivien varalle. Voin kertoa, että ihan joka päivä en ole maailman ihanin äiti :)