Kuva we heart it |
Nyt on jo toinen viikko menossa, etten ehdi/pääse liikkumaan kunnolla. Mies on työmatkalla ja minä olen kotosalla tyttöjen kanssa. Lenkillä voitais yhdessä käydäkin, mutta polvi on viime aikoina kipuillut, niin en halua sitä kunnolla rääkätä. Salilla pystyisin sen kanssa käymään, mutta sinne en taas pääse. Lyhyt aikahan tämä viikko on, mutta silti tuntuu niin tuskastuttavalta, kun mikään ei suju.
Olenkin kertonut, että tuskastelen painoni kanssa. Tiedän kuinka syödään, se ei ole ongelma, mutta ongelma on se, että syömisen vähentäminen aiheuttaa minulle huono-olo. Siis niin huonon olon, että kädet tärisee ja päätä särkee, enkä pysty kunnolla keskittymään mihinkään. Pahimmillaan olo aiheuttaa huimausta/pyörrytystä. Enkä siis todellakaan puhu mistään tiukasta dieetistä vaan ihan normaalista muutaman sadan kalorin vajeesta. Tämä huono-olo iskee kyllä ihan tavallisenkin ruokavalion yhteydessä. Meillä on diabeetikkoja suvussa (ja suuri sukurasite siltä osin), jotka epäilevät heti ongelmia verensokerissa. Näin onkin, sillä mitattuamme useamman kerran näinä huonon olon hetkillä, verensokeri on ollut alhainen. Ei arvoiltaan hälyttävä (esim. 5.4), mutta kun syömisestä on kulunut vain tunti, niin on se vähän outoa. Voi vaan kuvitella, miksi kun yrittää pudottaa painoa, niin olo on vielä huonompi. Selittänee myös sen, miksi monesti imelänhimo on vastustamaton, kun olo heikkenee.
Kuva we heart it |
Kuva we heart it |
Täytyy vielä syventyä kunnolla tähän aiheeseen ja etsiskellä mitä asiasta kerrotaan. Sen verran tiedän, että proteiinia pitäisi lisätä ruokavaliossa, jotta verensokeri pysyisi tasaisempana. Tähän olen yrittänyt kiinnittää huomiota ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Katsotaan, mihin tämä johtaa. Painonpudotus on kuitenkin nyt tauolla, sillä se tekee vain enemmän hallaa ja päivittäiset suklaat ja pullat todennäköisesti vain lisäävät painoani. Nurinkurista tämä elämä välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti