Huono-olo pois, tuloksia nyt!

Itku, kun meinaan taas heittääntyä kärsimättömäksi. Ei ole tietoa rauhasta, harmoniasta tai elämän pienistä iloista. Nyt tuntuu surkealta kaikki! Tiedättekö sellaiset ihmiset, jotka sairastavat kunnolla? Kadehdin heitä! Tällainen pieni epämääräinen kolotus, jomotus, särky, vilu ja mahan muilutus on syvältä. No sairastaminen yleensäkin on aika keljua, mutta kituuttaa pienessä taudissa viikosta toiseen. Se vie olon huonoksi, motivaatio kaikkeen häviää, mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa, eikä viitsi. Tulisi nyt kunnon tauti, niin pääsisin jatkamaan eloani paremmassa kunnossa!

Kuva löydetty täältä

Kaksi viikkoa sitä hyvää jaksoa kestikin. Jos jotain hyvää täytyy etsiä tästäkin olosta, niin se on se, että on taas ollut aikaa miettiä. Olen pohtinut paljon syitä, miksi olen tässä, mihin olen menossa ja kuinka sen saavutan.

Olen seurannut paria kovin innostavaa ja tsemppaavaa blogia. Ne motivoivat minua valtavasti, mutta toisessa ääripäässä ovat kiukun tunteet, kun en pysty samaan. Omalta aktiiviajalta tiedän kuinka hyvältä kunnon treenaaminen tuntuu. Tiedän mitä tulosten saavuttaminen vaatii ja miten se saavutetaan. Silti tahdon tuloksia ja tahdon ne nyt! Tahdon, vaikka enää en ole minä ja minun treenaaminen, nyt on me ja meidän tavoitteet. En ole mikään marttyyriäiti, mutta enää elämä ei pyöri vain minun ja minun hyvinvointini ympärillä. Hyvinvointini on tärkeää ja tahdon paremman olon, joten tämän yhtälön sovittamista jatkan vielä. En luovuta, en.