Nyt kun syksy vääjäämättä saapuu, lähenee se synkkä ja
alakuloinen ajanjakso, joka houkuttaa käpertymään peiton alle, sen sijaan että
lähtisi reippailemaan. Onkin taas aika miettiä, kuinka liikunnan saa pysyvästi
omaan elämään. Minulle käy usein niin, että syksyllä saan kunnon kipinän
liikkua, rakastan kirpakoita säitä, raikkaita ilmoja ja punaisia poskia. Se ilo
kuitenkin jää, kun päivä lyhenee ja taivaasta vihmoo vettä. Tänä vuonna
ajattelin kuitenkin sinnitellä koko kurjan ajan yli.
Omat keinoni tulevat tässä.
Suunnittelu. Joudumme joka tapauksessa suunnittelemaan
viikko-ohjelman (siinä kuulkaas pyyhitään tuskan hikeä ja toivottomuuden
kyyneliä useasti), johon sisältyy kauppa-, kirjasto-, harrastus- (myös meidän
aikuisten) ja muut käynnit. Tämä on havaittu ehdottomaksi edellytykseksi, sillä muuten päivät vain kuluvat ja aina löytyy muuta tekemistä.
Kaverit. Sovi lenkki-, Sali- tai jumppatreffit. Aikaa tuntuu
aina järjestyvän, kun joku pyytää seuraksi.
Tavoitteet. Tätä mietin pitkään, mutta kyllä, ilman
tavoitteita voi olla vaikea jatkaa. Minulla tavoitteena on 10h liikuntasaldon täyttyminen
(voi vielä jäädä tavoittamattomiin, mutta jahka tuo sali tuohon lähelle aukeaa,
niin uskon täyttyvän), parempi olo/jaksaminen, fyysinen väsyminen, joka johtaa
parempiin yöuniin ja tietenkin painon pudotus.
Oma aika. Olen yrittänyt kääntää asian niin päin, että se jokaisen
äidin toivoma oma aika olisikin aktiivista. Ajatushan on olla itsensä kanssa,
kuulla omat ajatuksensa ja nauttia omasta ajasta. Tähän pyrin liikkumalla.
Kävely/juoksulenkit luonnossa ovat mitä otollisinta tähän, puhumattakaan
pyöräilystä uimahallille. Uinnin ja saunonnan jälkeen on varmasti akut ladattu ja olo rentoutunut.
Monipuolisuus. Minulle ominaisinta on varmasti käydä salilla
ja lenkillä, mutta suoraan sanottuna kyllästyn helposti. En varmasti jaksa pumpata
samoja liikkeitä tai käydä samoissa jumpissa viikosta toiseen. Ehei, tämä
tahtoo erilaisia asioita mahdollisimman paljon. Niinpä innolla kokeilen kaikkea
uutta ja viikko-ohjelmani vaihtuu usein. Täälläpäin Suomea ei ole paljoa
tarjontaa, joten usein joudun tyytymään vanhoihin lajeihin, mutta vaihtelen
niitä vuoden aikojen tai mielialan mukaan. Tänä syksynä aion kuitenkin
tavoitteellistaa harjoitteluani, jolloin lihaskuntoa, aerobista ja lihashuoltoa
tulisi säännöllisesti eikä kausittain.
Sitkeys ja päättäväisyys. Tässä maailmassa ei mikään tule
ilmaiseksi. Jos haluat jotain, sen eteen on tehtävä töitä. Jos haluat parantaa
elämänlaatuasi, nostat sen takamuksesi sieltä sohvalta ja lähdet liikkumaan.
Jos taas tahdot helpon elämän, jatka entiseen malliin. Tämä asia on
yksinkertainen. Minä tahdon aktiivisen elämän, jossa olen tyytyväinen itseeni,
joten tänä syksynä lähdetään liikkumaan, satoi tai paistoi.
Tsemppiä! Enää ei ole paluuta sohvaperunaksi. Ensi kesä
siintää jo mielessä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti