Valoa ja valoisuutta elämään

 

Rakastan mietelmiä ja ajatuksia. Voisin viettää tunteja ja tunteja näiden äärellä. Moni niistä osuu kohdalle ja saa miettimään asioita syvemmältä. Alla oleva tuli vastaan ja se sai miettimään ensinnäkin ihan tavallisen valon vaikutusta elämään. Etenkin näin kevään korvalla, valo on iso osa elämää. On se vaan niin voimaannuttavaa, kun herätessä ja töistä palatessa on valoa.

 

The more light you allow within you, the brighter the world you live in will be.
- Shakti Gawain

 

Minulle varma merkki kevään lähestymisestä ja valon lisääntymisestä ovat tulppaanit

Auringon valo tuskin kuitenkaan oli tämän perimmäinen ajatus vaa se, että mitä enemmän etsit asioista valoisia puolia, niin sitä valoisampaa elämä on. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö elämä joskus näytä nurjia puoliaan tai sitä ettei voisi välillä rypeä surussa ja murheessa. Mutta jos yritetään keskittyä siihen, mitä hyvää elämässä on, niin elämä on paljon valoisampaa ja antoisampaa.

 

Ja muistetaan, että

 

If someone is too tired to give you a smile, leave one of your own, because no one needs a smile as much as those who have none to give.

Se on nyt kevään ensimmäinen päivä. Tervetuloa kevät!

Taas takapakkia

Voi elämän kevät. Elämäni ensimmäisellä sairauslomalla.. Niskani meni jumiin tai oikeastaan sama nikamaväli, joka on kiusannut kohta vuoden jumin puolta vain vaihtaen. Nyt ei liiku pää, eikä oikea käsi. Enkä muista tällaista kipua olleen koskaan ennen. En koskaan ole joutunut olemaan töistä poissa yli kolmea päivää. Nyt pelkään, ettei tämä viikko riitä.

Sitä oltiin jo tosi hyvässä vauhdissa ja elämä hymyili. Itku, että harmittaa!! Ei ole tätäkään projektia tarkoitettu helpoksi. Tosin itseään sitä voi vaan syyttää, että on päästänyt itsensä tällaiseen kuntoon. Vielä täältä noustaan, ihan varmasti! Nyt on ainakin aikaa tehdä kunnon suunnitelmat ja ottaa hyvät tavoitteet.

Toinen hyvä puoli on, että on aikaa tavata myöskin sairaslomalla olevaa naapuria kahvin merkeissä. Meinaan tänään rekrytoida hänet lenkkikaverikseni. 

Hyvä viikko takana

Kyllä taas on takana hyvä putki! Olen liikkunut hyvin. Viime viikollakin neljä kertaa. Tänään meinaan käydä uimassa, huomenna lenkille tai salille. Torstaina luistelemaan ja lenkille.Vielä pitäisi saada liikunta vakiinnutettua aikatauluihin.  Kyllä tästä hyvä tulee! Viime viikolla olikin töissä liikunta päivä, joka ei ainakaan haitannut tätä projektia.



Eikä ruokailussakaan ollut ongelmia. Jee! Flunssakin yritti jälleen viikonloppuna, mutta näytää perääntyvän takavasemmalle. Peukut pystyssä, että näin olisi. Juhlittiin synttäreitäkin viikonloppuna ja vaikka tuli vähän herkuteltuakin, niin ei mennyt yli sekään homma. Mikä on tämän salaisuus? Sanoisin päättäväisyys ja säännöllisyys. Otin itselleni eväitä matkaan, jolloin nälkä eikä näin myöskään väsymys päässyt yllättämään. Eikä pidä vähätellä valon vaikutusta. On niin paljon pirteämpi olo, kun on valoisaa. Siispä suunta kohti kevättä ja parempaa kuntoa!

Ystävänpäivänä

Kaupungissamme sattui eilen ikävä välikohtaus, mikä aiheutti huolta ja pelkoa niin aikuisissa kuin lapsissakin. Olen tähän saakka hyvin pystynyt erottelemaan ajatukset niin, että olen saanut tuntea olevani turvassa, vaikka joka tuutista tuleekin ikäviä uutisia. Ensimmäistä kertaa olin hyvin järkyttynyt ja jopa peloissani. Järki kyllä sanoi toista, mutta mitäpä sydän sellaista kuuntelee.

Koululaista kuunnellessa huomasi kuinka paljon heidänkin ajatuksensa ja turvallisuutensa oli järkkynyt. Mitäpä siihen pystyi muuta sanomaan kuin, pitäkää toisistanne huolta. Pitäkää huoli, että kukaan teidän porukastanne ei jää aina yksin, eikä tunne oloaan kiusatuksi. Mietin, että miten meidän aikuistenkin pitäisi pysähtyä kuuntelemaan lapsiamme. Kyllä he puhuvat, joskin omaan tahtiin, jos vain on joku, joka heitä kuuntelee.

Ystävänpäivänä onkin helppo sanoa hyvää ystävänpäivää ja sanoa se kaikille. Muistattehan, että jokaisella pienellä teolla, hymyllä ja tervehdyksellä voi jollekin olla suuri merkitys. Ihan yhtä suuri merkitys voi olla ohi kävelemisellä, päänkääntämisellä ja tahattomallakin töykeydellä.

Kuvat jälleen weheartit sivuilta

Eikös se ole niin, että minkä teet toiselle teet sen omalle sisimmällesi. Olemalla välinpitämätön muita kohtaa, on tarkoitus olla välinpitämätön itseään kohtaan.  Juttelemme usein lasten kanssa siitä, että silloin kun olet iloinen ja tyytyväinen itseesi, sinulla ei ole tarvetta olla töykeä toiselle. Kun joku tuiskii, niin hänellä on pahaolo, joka leviää ja saa tiuskimaan takaisin. Tämä toimii myös käänteisesti, mutta monesti hitaammin. Sama pätee aikuisiinkin. Niin vaikeaa kuin se onkin, niin entäs jos edes tänään, ei anneta samalla mitalla takaisin, vaan muistetaan olla tyytyväisiä itseemme. Annetaan hyvänmielen näkyä myös muille!

Hyvää ystävänpäivää ja pitäkää huolta toisistanne!



Vanhemmuus ja iäti huonot yöunet

Olen saanut pian nauttia jo 11 vuotta äitiyden onnesta. Muistan kun esikoiseni syntyi ja pisti koko elämämme uusiksi. Näin jälkikäteen on helppo sanoa kuinka haastava esikoisemme oli olemattomineen unineen ja "vaatimuksineen". Sitä kuitenkin mentiin päivä kerrallaan suurimpana haaveena nukkua läpi yön. Meillä esikoinen, niin kuin tuo kuopuskin, joka ei niin haastava ollut, rupesivat nukkumaan neljä vuotiaana läpi yön. Eli yhteensä n. kahdeksan vuotta meni enempi ja vähempi katkonaisilla unilla.

Oudointa tässä ei suinkaan ole se, ettei unta saanut vaan se, että vieläkään, vaikka lapset nukkuvat pääsääntöisesti läpi yönsä, ei nukuta kunnolla ja väsymys on kovaa. Väittäisinpä jopa, että kovempaa kuin lasten vauva-aikana.



Tämä kuva Hungry Koalan blogista

Itse kuvittelen, että unettomuus liittyy stressiin ja liikunnan puutteeseen. Stressi taas syntyy siitä, kun lasten koulu/esikoulu ja harrastukset tuovat omat järjestelynsä ja sitten vielä on omat työ ja opiskelupaineet. Yksistään nämä eivät aiheuta sen enempää päänvaivaa, mutta yhdessä ne taistelevat samoista käytettävissä olevasta ajasta ja voimavaroista. Myöskään fyysinen väsymys ei pääse yllättämään, kun liikunta on niin minimissään.

Näiden lisäksi huonoihin yöuniin vaikuttaa "huoli" lapsista. Sitä kun yritti vauvan tarpeita tulkita niin monesti oli sormi suussa, mutta niin sitä on näiden koululaistenkin kanssa! Enkä malta odottaa aikaa, kunhan nuo pääsevät murrosikään. Taitaa kaikota loputkin unet!



Tämä ihana kuva löytyi www.petsmile.net

Vauva-aikoina muistelenkin selvinneeni väsymykstä vertaistuen avulla. Muutenkin tästä väsymyksestä selviämiseen ja unenlaadun parantamiseen on samat konstit. Riittävästi liikuntaa, mielellään vielä ystävän kanssa, niin paranee mieli ja maailma. Riittävästi omaa aikaa, jolloin pystyy rauhassa purkamaan mieltään painavat asiat, sekä järjestämään aikataulut ja ennenkaikkea usko siihen, että asiat järjestyvät, vaikka kaikkea ei murehtisikaan etukäteen!

Hyvejohtajuuden sivuilla onkin hyvä artikkeli Sänkyyn vajoamisen hyveestä.

Ehkä tulevana yönä minäkin nukun sikeästi! Meinaan ainakin käydä kävelyllä, venytellä ja kokeilla sänkyyn vajoamista. Ennen kaikkea meinaan ottaa yön kerrallaan, nauttia hyvistä öistä, enkä ainakaan etukäteen pelätä huonojakaan öitä. Hyviä unia!

Huono-olo pois, tuloksia nyt!

Itku, kun meinaan taas heittääntyä kärsimättömäksi. Ei ole tietoa rauhasta, harmoniasta tai elämän pienistä iloista. Nyt tuntuu surkealta kaikki! Tiedättekö sellaiset ihmiset, jotka sairastavat kunnolla? Kadehdin heitä! Tällainen pieni epämääräinen kolotus, jomotus, särky, vilu ja mahan muilutus on syvältä. No sairastaminen yleensäkin on aika keljua, mutta kituuttaa pienessä taudissa viikosta toiseen. Se vie olon huonoksi, motivaatio kaikkeen häviää, mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa, eikä viitsi. Tulisi nyt kunnon tauti, niin pääsisin jatkamaan eloani paremmassa kunnossa!

Kuva löydetty täältä

Kaksi viikkoa sitä hyvää jaksoa kestikin. Jos jotain hyvää täytyy etsiä tästäkin olosta, niin se on se, että on taas ollut aikaa miettiä. Olen pohtinut paljon syitä, miksi olen tässä, mihin olen menossa ja kuinka sen saavutan.

Olen seurannut paria kovin innostavaa ja tsemppaavaa blogia. Ne motivoivat minua valtavasti, mutta toisessa ääripäässä ovat kiukun tunteet, kun en pysty samaan. Omalta aktiiviajalta tiedän kuinka hyvältä kunnon treenaaminen tuntuu. Tiedän mitä tulosten saavuttaminen vaatii ja miten se saavutetaan. Silti tahdon tuloksia ja tahdon ne nyt! Tahdon, vaikka enää en ole minä ja minun treenaaminen, nyt on me ja meidän tavoitteet. En ole mikään marttyyriäiti, mutta enää elämä ei pyöri vain minun ja minun hyvinvointini ympärillä. Hyvinvointini on tärkeää ja tahdon paremman olon, joten tämän yhtälön sovittamista jatkan vielä. En luovuta, en.