Voi elämän kevät. Elämäni ensimmäisellä sairauslomalla.. Niskani meni jumiin tai oikeastaan sama nikamaväli, joka on kiusannut kohta vuoden jumin puolta vain vaihtaen. Nyt ei liiku pää, eikä oikea käsi. Enkä muista tällaista kipua olleen koskaan ennen. En koskaan ole joutunut olemaan töistä poissa yli kolmea päivää. Nyt pelkään, ettei tämä viikko riitä.
Sitä oltiin jo tosi hyvässä vauhdissa ja elämä hymyili. Itku, että harmittaa!! Ei ole tätäkään projektia tarkoitettu helpoksi. Tosin itseään sitä voi vaan syyttää, että on päästänyt itsensä tällaiseen kuntoon. Vielä täältä noustaan, ihan varmasti! Nyt on ainakin aikaa tehdä kunnon suunnitelmat ja ottaa hyvät tavoitteet.
Toinen hyvä puoli on, että on aikaa tavata myöskin sairaslomalla olevaa naapuria kahvin merkeissä. Meinaan tänään rekrytoida hänet lenkkikaverikseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti