Comfort zone

Olette varmaan kuulleet mukavuusalueesta. Se on se alue, jossa parhaiten viihdytään. Sen sisällä ihmisellä on mukava ja miellyttävä olla. Joidenkin, etenkin kokemuksia etsivien, mielestä ehkä tylsäkin olla, mutta toiset eivät halua mukavuusalueen ulkopuolelle mistään hinnasta.

Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun törmäsin tähän termiin. Näin yleensä ottaen en halua elää mukavuusalueeni sisällä. Olen aina innoissani kokeilemassa jotain uutta. Mottoni onkin ”Miksi tehdä asioita joita osaa, kun aina voi oppia uutta?”. Tästä syystä opiskelin ammatin, jossa uusin tenttejä tiuhaan tahtiin ja jouduin todella panostamaan opiskeluun, kun samaan aikaan luin huvikseni kirjoja, joita siskoni ”unelma-alaani” opiskeleva tarvitsi tentissä. En vain koskaan harkinnut vakavasti sitä tietä. 

 

Mieheni puolestaan elää vain mukavuusalueensa sisäpuolella. Olen sitten vapaa-ajallani vähän ajautunut samaan moodiin ja siitä yritän itseäni nyt herätellä. Vaikka sanoinkin eläväni mielelläni mukavuusalueeni ulkopuolella, niin toisaalta olen erittäin mukavuudenhaluinen, enkä mielelläni aloita suuria, työläitä projekteja ja jään mielelläni kotiin. Miksi siivota vaatekaappia, tai lähteä vaihtamaan huonejärjetelyä, kun näin on hyvä? Tai miksi lähteä reissuun, kun järjestäminen on niin vaivalloista? Tai miksi lähteä lenkille, kun inhoan sitä yli kaiken? Vartaloani ei ole tehty kestävyysurheiluun, vaan sähäköihin sprintteihin, hyppyihin ja salille. 

En ole eläessäni juossut 10 km. En vain ole saanut itsestäni niin paljon irti, että lähtisin edes yrittämään. Mutta arvaatteko mitä? Tulokset eivät tule mukavuusalueen sisäpuolella. Ei oikeastaan missään elämän alueella. Tarvitaan uskoa, uskallusta ja tahtoa saavuttaa tavoitteensa. Silloin ei auta, kun lähteä testaamaan rajojaan. Jos tavoitteena on parempi elämä, niin sen saavuttaminen ei onnistu kotisohvalta.

Jos minä tahdon tuloksia, niin minun ei auta, kun kestää se epämukavuus. Kiitos seisoo peilin edessä muutaman kuukauden päästä. Jos haluan lihaksia, niin painoja siihen tankoon, vaikka kuinka koskee! Jos haluan laihtua, niin jokapäiväinen pulla tai suklaa ei käy. Eikä sitä voi santsata, vaikka kuinka olisi hyvää ruokaa.

Lähde

Eikä pidä unohtaa sitäkään, että parhaat fiilikset tulevat siitä, kun on onnistunut jossain, jossa ei ikinä uskonut onnistuvansa. Niin ja mistä ne mieleenpainuvimmat kokemukset tulevat? Siitäkö, että katsoo joka ilta uutiset sohvalta? Matkalla saadut elämykset, ovat varmasti vaivan arvoisia. Niin että uskalletaan, haastetaan, haaveillaan, tahdotaan ja toteutetaan!

 

Tämä on ollut tämän viikon oivallus. Tästä syystä lähdin eilenkin sateessa lenkille ja meinaan tälläkin viikolla pyöräillä töihin, vaikka inhoan sekä juoksemista, että pyöräilyä koko sydämeni pohjasta. Aion myös kesän aikana herättää mieheni tähän oivallukseen. Tiedossa on niinkin hurjaa, kun tennistä ja intialaista ravintolaa. Luulenpa vielä varaavani lomareissunkin syksylle. 

Kaikki on mahdollista, kun kerran on asettanut tavoitteen, on valmis ja uskoo itseensä!