Jumit ja taukojumppa

Onpa ollut vauhdikas viikko. Mitään erityisen suurta ja erikoista en ole tehnyt, mutta silti on menoa riittänyt. Eikä se tähän jää, kun viikonlopusta on tulossa todella mukava. Viikonloppuna on meillä yksi kesän huipentumisista, kun nähdään iso joukko sukulaisia perinteisissä sukujuhlissa. Jotkut karsastavat tällaisia juhlia, mutta meidän perhe rakastaa, eikä jätä välistä, ellei ole aivan pakko!

Tämän viikon urheilut ovat näyttäneet pitkälti pyöräilypainotteiselta. Se johtuu siitä, että saliharjoittelu yhdistettynä intensiiviseen työskentelyyn on hartiajumi ollut tosiasia. Eikä pelkästään hartiat, vaan selkä ja jalatkin ovat olleet tukossa. Siispä jätin viikon salit väliin ja muut jumit ovatkin helpottaneet, mutta hartiat ovat vielä hyvinkin jumissa. Hierontaa ja venyttelyä viikonloppu, niin josko taas ensi viikolla sekin olisi selätetty.



Lähde weheartit. Inspiroiva kuva, eikö totta?

Olen kovasti viime aikoina panostanut työajalla tapahtuvaan taukoliikuntaan. Sehän ei käytännössä ole muuta, kun käsien nostamista ylös, hartioiden pyörittämistä/korviin nostoa ja pään kääntelyä puolelta toiselle. Mahdollisesti pikaiset venytykset jalkoihin. Eli ei mitään suureellista, mutta yritän välttää pitkiä staattisia jännityksiä kehossani.

Yleensä työni on aika monipuolista ja nousen muutenkin paljon paikaltani ja silloin muistan pitää taukojumppaa. Tiedättekö sen tunteen kun uppoutuu töihinsä? Tässä työssä se tapahtuu harvoin, koska päivän aikana on niin monta erilaista hommaa, jolloin kunnolla uppoutuminen on vaikeaa. Viime aikoina niin on kuitenkin sattunut käymään useita kertoja ja sitä herää vasta, kun päätä alkaa särkeä ja kädet puutua. Ei hyvä, mutta uskotaan, että taukojumppa ujuttautuu päivittäiseksi rutiiniksi uppoutumisesta huolimatta. Kokeilkaahan teki. On se aika vinha tunne, kun alkaa veri kiertää ja ajatus juosta :)